Sen verran oli väsymystä takana, että homma lähti vähän käsistä Koh Taon suhteen. Haluttiin kunnon hotelli ja sellainenhan toki löytyi. Kolikon kääntöpuolelta löytyi n. 190 eur per yö hinta. Kämppä Bamboo Hutsissa oli kieltämättä siisti: kaksi sterbaa (toinen auringonotolle ja toinen varjossa makoilulle), suihku merinäköalalla ja wc, joka oli yksinään pienen hotellihuoneen kokoinen sekä tietysti privaattiaccess merelle. Jymähdettiin sitten ikionnellisina kämppään sen verran huolellisesti, että room service sai hiki päässä juosta pizzat ja burgerit meille sen sijaan, että olisimme itse lyllertäneet Elvis-baariin. 

Koko hotelli oli sen verran hyvässä rinteessä, että pelkkä kämpille pääsy riitti kuntopolusta, vaikka rinkat kannettiinkin puolestamme. Satamasta olisi ollut ilmainen kuljetus hotlalle, mutta koska matkaa oli ”vain” 700 metriä, niin päätimme (ok, minä päätin) kävellä sen. Perillä olikin paita sitten huolellisen märkä ja sokerina odotti viimeiset 50m respalle, jotka olivat sellaista ylämäkeä, ettei vaan meinannut pystyä pääsemään eteenpäin, vaikka kuinka punnersi. Myös mm. matka hotellin respasta bungalowille taittui ensin nelivetoisella Mitsun pickupilla ja päälle vielä huolelliset portaat. Mäen tietää olevan jyrkkä, kun 4wd ottaa vauhtia ja sutii silti matkalla. 

Perillä rauhaa sitten kylläkin riitti, kun kävi vielä kääntämässä portaiden yläpäässä portilla olevan do-not-disturb kyltin päälle. Maisemat olivat 2die4 ja niitä kyllä täällä vietettynä parina päivänä tuijotettiinkin antaumuksella. Myös meressä tuli pulahdettua muutamaan otteeseen, mutta nämä parhaat päivänsä nähneet korallinpalat eivät kyllä sytyttäneet chipsipussien ja mehupillien leijuessa niiden lomassa. Kalat sen sijaan olivat värikkäitä niin kuin aina. Tulipahan käyttöä mukana raahatulle sukellusmaskille ja snorkkelille. 

Koska jumitimme niin huolella ylihintaisessa bungalowissamme, että cityssäkin tuli käytyä vain kertaalleen, niin eihän sitä (onneksi) Koh Taolta malttanut poistua vielä bambumajan jälkeen. Otimme yhden lisäyön satamarannan toisesta laidasta Beach Clubilta, jossa huone kustansi budjettiystävälliset 1000 THB ja ovi avautui suoraan beachille. Laittoi kyllä miettimään, että oliko se bambumaja tosiaan 8 kertaisen yöhinnan arvoinen. Ehkä oli. Ainakin se tuli hyvään saumaan ja virvoitti väsähtäneen oloiset travellerit. Oli se. Piste. Lukko. Avain mereen. Kukaan ei sukella!

Viimeisenä päivänä otettiin taas skootteri alle ja tällä kertaa mustakumit kestivät muksematta länkkärimassan, vaikka koluttiin muutama hiekkatien pätkä ja asfaltin lopun reunat olivat pääsääntöisesti sellaisia, että koko vehje olisi jäänyt mahastaan kiinni, jos ei olisi oikeasta paikkaa suristellut. Koh Tao on varsin kompakti paikka, jonka pystyy cruisailemaan muutamassa tunnissa päästä päähän ja sivukujiakin kierrellen. Chalong Bayn postikorttimaisemissa maistui kylmä kola ja jäätee. Sen verran päräyttäviä paikkoja löytyi muutenkin, että Koh Tao on vahva kandidaatti tulevaisuuden talvikylmien 2 viikon aurinkobreikeille. Hintatasokin oli kokonaisuutena yksi kohtuullisimmista tähän asti. Mopon olisi saanut kuukausivuokralla vain 2000 THB:lla ja ruoka ei maksanut käytännössä oikein mitään. 2-300 THB:lla sai eteensä sellaisen satsin, jota kaksi kookasta eu-kansalaista ei vaan kyennyt sitä kokonaan alas työntämään, vaikka tullessa oli muka kova nälkä. Koh Tao siis kokonaisuudessaan perin positiivinen kokemus. Menee suosittelun puolelle. Tosin ab päätti skootterin takapaksilta potkaista jotain toista parkkeerattua skootteria ja sen seurauksena pikkuvarvas on normaalia punaisempi. 

comments by ab:

Bamboo Hutsille kivutessa olin taas valmis heittämään rinkan huitsin palmuun. Mitäköhän tavaraa sitä jättäis jälkeensä,  jotta rinkka olisi kannettavan painoinen…

Bamboo Hut Bungalowissa olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin, mutta hinta ei oikein sopiva meidän budjetille ellei halua kohta lähteä takaisin Suomeen. Tuossa omassa ranta-accessissa on läjä isoja kiviä, ja johonkin sellaiseen menin sitten iskemään sääreni niin, että nyt jalkaa koristaa kohtuullisen kokoinen haava.   

Yllä mainittuun takapaksilta potkaisuun: Olin jo muutamaan otteeseen muistuttanut että ”mun jalat on sitten ulompana kun sun”, mutta piti sitten kuitenkin ajella omien mittojen mukaa. Onneksi meni vaan pikkuvarpaan nahka rullalle. Jokohan nyt riittäisi vasemman jalan osumat tällä erää?

WC

..."ilmastoinnilla" ja suihku merinäkymin

Varjoterassin köllöttelyalusta

...ja köllöttelynäkymä

Aurinkoterassi

Tämä tarvittiin antamaan kyydit majalta respaan. :)

Toisaalta eipä tämä ovinäkymä 1000 THB:n Beach Clubilta hirveästi Bambumajalle häviä...

Leppoisan Koh Taon leppoisaa meininkiä.

Houston, we have a problem! (klo 14:15 @7eleven)

Mae Haad Beach

Sairee beach (pääranta)

Chalok Bay

Näkymä Koh Taon pohjoispäästä Koh Nangyanille.