Hyvissä ajoin eilisiltana varasimme täällä pakollisen laivamatkan Koh Taolle. Paikkoja ei ollut, mutta +50 baht per piipertäjä lahjus riitti ostamaan matkan aamun ekalle katamaraanille (Lomprayah). Yllättäen haku tuli taasen melkein ajallaan eli vain vartin myöhässä klo 6:15. Pyörimme aamuhämärässä 20 min ja saavuimme hyvissä ajoin katan lähtömestoille. Siellä vielä booking, toiset 100 THB lahjusta ja boardasimme uskotavan näköiseen kuljettimeen 07:00. Rinkat heitettiin etukannelle ja matkustajatkin saivat määränpään mukaan värikoodatun tarran rinnuspieleen.

Siitä se ilo alkoi. Katamaraanin 1:45 skeduloitu matka Koh Taolle kesti noin 2:15 ja hetikohta lähdön jälkeen alkoi laivalla joukko-oksennusorgiat. Laivahenkilökunta oli ilmeisen tottunut tähän näytelmään ja jakoi tyynen rauhallisesti pusseja ja paperia kaikille halukkaille koko matkan ajan. Kieltämättä laivamatka oli yhtä Linnanmäen vuoristorataa, mutta en kyllä koskaan ennen ole nähnyt yhtä aikaa pariakymmentä ihmistä pää pussissa samaan aikaan.  Nämä kaikki siis pelkästään botskin etuosassa. Takaosastosta en osaa sanoa. Joku yritti myös kehittää itselleen jotain vakavampaa sairauskohtausta, mutta tokeni henkilökunnan avareilla. Matkan aikana murhaavia katseita tuli sekä vasemmalta että osin oikealtakin, kun pientä pahoinvointia pahempaa en kyennyt itselleni kehittämään.

Mukana oksentajissa oli tottakai myös vieruskaveriksi valikoitunut nuorehko naishenkilö, joka oli vain aavistuksen räjähtänyt (tukka) matkan alkaessa.  Vasen vieruskaveri onnistui matkan aikana täyttämään oman oksupussinsa puolilleen. Respectit siitä, että hän oli hiljaisin tapaamani oksentaja. Mitään ääntä en kuullut, mutta pussi täyttyi. Sen sijaan haju kyllä kertoi vatsahappojen päässeen mukaan. Matka lopussa tyttö näyttikin valmiilta Koh Taon asukkaalta. Lue: oli itkenyt silmänsä punaisiksi, kuola poskella eikä oikein uskonut pystyvänsä poistumaan vastaavalla tavalla.  

Sataman psykedelian ohitettuamme marssimme ensin puolimatkan krouviin, joka tällä kertaa oli Tattoo bar, jossa saimme aamun ensimmäisen varsinaisen brekkarin inessiiviin ja muutoinkin regroupattu. Jouluksi ja tapaniksi oli luvaksi luksusta: rantabungalow varustettuna kaikilla mukavuuksilla ja privaatilla ranta-accessilla. Kaksi privaatti terassia (aurinko ja varjo) ja muutoinkin nastat fasiliteetit pitivät meidät kohtuullisen tiiviisti hotellin alueella. Jännitystä toivat (for free) autokuljetukset bungalowilta respaan nelivetopickupilla luokkaa 45 astetta olevissa ylä- ja alamäissä. Nelivedollakin oli kerrankin oikeasti tekemistä.

Kohteessa todettiin, että Bangkokista ostettuun rinkkaan vetskarilla ja remeleillä kiinnitettävä ”vyölaukku” ei sisälmyksineen ollut enää löytänyt kohteeseen asti. Sisältönä katosi matkan lääkevarasto. Tottakai heti samana iltana pukkasi matkan ensimmäinen allergiareaktio, joka ilman myös muihin pussukoihin jaettuja antihistamiineja johtanut ties mihin. Kävimme täydentämässä varaston tältä osin heti seuraavana päivänä. Kysellään nyt vielä bagin perään ja jos ei mitään ilmaannu, niin matkatavaravakuutukset pääsevät happotestiin.

comments by ab:

Tuo edellä mainittu räjähtäneen näköinen nuorehko naishenkilö en ole minä tässä tapauksessa. Oli kyllä kohtalaisen huono olo ja nappasin tarjotun bägin, mutta käyttöä ei sille onneksi tullut.