Hua Hin on ihan ok peruschilaksointipaikka, mutta ei täällä kyllä kahta viikkoa jaksaisi. Ranta on Thaimaan mittakaavassa kohtuu kehno nousuveden kaventaessa sen lähes olemattomiin ja siellä täällä pyörivät meetwurstin raaka-aineet eivät juuri asiaa paranna. City on tullut parissa päivässä tallattua moneen kertaan pitkin, poikin ja pinoon. Paikallinen rautatieasema ainoa listattu ”nähtävyys” itse taajaman alueella. Niinpä alle otettiinkin parhaat päivänsä nähnyt säästöbudjetin skootteri (200 THB) ja kaasuteltiin katsomaan vihaisen näköistä äijäpatsasta Huay Mongkol temppeliin n. 15km Hua Hinin ulkopuolella. Vuokrauksessa ei perinteiseen tapaan tarvittu sen paremmin pikana tilattua kv-ajokorttia tai mitään muutakaan ajo-oikeuteen viittaavaa. Setelinkulma ja nuhruinen kopio passista olivat riittävä dokumentaatio. Honda huusi hoosiannaa jo lähtiessä, kun selkään tuli siron thaitytön sijaan lähemmäs 200 kg länkkärilihaa. Paluumatkalla otettiin nopeat sidetripit tyhjää täynnä olevalle floating marketille ja elephant farmille moikkaamaan harmaita kärsiä. 

Hua Hinin jo lähestyessä takarengas vihdoin luovutti ja päästi ilmansa ulkoilemaan. Balin vastaavien kokemusten karaisemana siitä sitten hokemaan ”flat tire” vastaantulijoille ja seuraamaan sojottavia sormia. Sunnuntaista huolimatta korjaaja löytyi parinsadan metrin saattohoidon jälkeen sivukujalta. Sisä- ja päällyskumi vaihtuivat alle 10 minuutissa präniköihin ja ilosta sai maksaa farangihinnan eli tässä tapauksessa 650 THB. Vuokraliikkeessä olivat vakaasti sitä mieltä, että käypä hinta olisi ollut 350 THB ja torut tuli, kun ei soiteltu liikkeeseen takaslicksin uuvahdettua. Totesin, että anna nyt vaan se 350 niin homma on ok.  Säästöskootterin hinnaksi siis muodostuikin 500 THB, jolla olisi saanut jo ihan kunnon prätkänkin alle, vaan olisipa jäänyt blogiaihe saamatta. Kelpo sijoitus siis. 

Hua Hin on niin koettu, että oli vaatepesun aika. Thaimaalainen itsepalvelupesula urpoilutti meitä tuplarahalla (2*30 baht), mutta loppupeleissä vaatteet tulivat tunnin jälkeen ulos suunnilleen samalla kaliiberilla varustettuina. Pesulapalveluita käyttäessä näin ei ole aina käynyt. 

Hua Hin tuntuu nyt niin nähdyltä, että maanantaina nostetaan kytkin. Seuraavaksi suuntana on Chumphon joulun ajaksi ja sen jälkeen Koh Tao. Katsotaan uppoaako botski vai mikä on seuraavan jutun juuri. 

Hua Hinin nähtävyys eli juna-aseman kuninkaallinen odotuskammari

Huay Mongkol

Mopo pajalla

Hua Hinin rantaa ratsukoin

Tämäkin herkku on nyt maistettu. Ei innosta uuteen maisteluun.

Pesula thaimaalaisittain. Näissä masiinoissa vaatteemme kokivat puhdistuksen.