Yö meni röökin savua haistellessa, joten mikäs sen mukavampaa kuin herätä ihan oikean savun hajuun. Tästä tulikin sitten ihan jokapäiväistä, aamuisin koko kaupunki ihan savun peitossa. Tällä kertaa kyse ei kylläkään ollut smogfogista, vaan ihan vain savusta tai ainakin nuotiolta se haisi. Missään vaiheessa ei oikein selvinnyt, että mistä savua saatiin niin paljon aikaiseksi, että yöllä tuli pariin otteeseen herättyä siihen, ettei meinaa saada henkeä. Aamuisin ja osin päivälläkin Yangoonin maisemaa hallitsivat mustat korpin näköiset linnut, jotka antoivat myös kuulua itsestään. Mieleen Yangoon piirtyikin mustien lintujen ja hamemiesten citynä. Myanmarissa paikalliset sukupuoleen katsomatta pitävät yllään pitkää hametta, joka on kylläkin miehillä hiukan eri kuosista ja eri tavalla solmittu kuin naisilla. Lisäksi porukalla on naamaan hierottuna thanakaa eli kyseisestä puusta kiveä vasten hieroen saatavaa vaaleaa/keltaista pulveria, joka toimii samalla aurinkosuojana, viilentäjänä ja meikkinä.

Heti alkuun päätimme hoitaa heti pois alta Yangonin tärkeimmän nähtävyyden eli Shwedagon Payan, jonne lähdimme kuinkas muutenkaan kuin kävellen. Taksit kaupungin alueella tosin kuskaisivat parilla dollarilla kohteeseen, mutta taksilla ei paita kastu. Swedagon Payan alueella oli kymmenittäin upeita temppeleitä buddhineen, eikä nimeksikään porukkaa ja näistä turisteja vielä vähemmän. Vaikka turistien pääsymaksu (8000 MYR per naamataulu) kyllä hiukan kirpaisi, niin tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Alueella oli varmaan myös yli puolet Yangoonin ATM:stä ja valuutanvaihtopisteistä, ainakin kymmenen. Kaupungilla muuten emme automaatteja bonganneet kuin rautatieasemalla.

Yangonin keskusta on täynnä paikallisten katukeittiöitä, joka kulmassa myydään jotain snäksiä, vihanneksia, hedelmiä ja tietysti beteliä, jota jokainen pureskeli ja jonka seurauksena kadut oli täynnä punaista sylkeä. Kävellessä piti myös koko ajan varoa ettei putoa johonkin viemäriin, koska kadut oli täynnä holeja. Katuja kannattaa silmillä muutenkin, sillä kertaalleen yksinäisempää etappia suorittaessamme seuraamme liittyi jalkakäytävälle puskista skorpioni, joka kylläkin jatkoi sujuvasti matkaansa kadun reunaan ja viemäristöön. Koko Yangoon tuntui ja näytti oleellisesti paremmin organisoidulta kuin esimerkiksi Bangkok. Täällä tiet johtivat pääsääntöisesti muualle kuin umpikujaan ja liikkuminen niin jalkaisin kuin autollakin tuntui olellisesti sujuvammalta. Olo alkoi tuntua melkein kotoisalta. Ensimmäisenä päivänä puskettiin myös läpi keskustan nähtävyydet – apostolin kyydillä totta kai!

Wifi oli toiminut huoneessamme ja muutamassa ravintelissa miten kuten, mutta kun yritimme varata lentoja eteenpäin niin ”computer says no”. Yritettiin useammalta sivustolta, mutta aina homma jumitti viimeistään maksuvaiheessa. Liekö vika paikallisten sivustoissa vai missä, hotellit saimme varattua. Ei auttanut muu kuin etsiä matkatoimisto, jossa saimmekin vaivatta lennot Mandalayhin 120 USD Golden Air:lla. Virkailija juoksi vielä peräämme ja antoi meille kynät lahjaksi. Tutkimme lippuja lounaalla tarkemmin ja aloimme epäillä, olikohan siihen laitettu ollenkaan matkatavaroita. Eikun takaisin tikku-ukko piirroksen kanssa, ja hokemaan ”two big bags, ok?” kuulemma ok, soittivat vielä jonnekin ja asia varmistettiin. Tavarat olisimme voineet kuulemma jättää matkatoimistoonkin ja hakea sitten kun palaamme.

Säädön jälkeen lähdettiin kohti päärautatieasemaa. Tänään ymmärrettiin jo ottaa taksi alle (2 USD tai 2000 MYR). Olimme päättäneet testata Yangoonin erityisyyden (?) eli circular trainin, joka nimensä mukaisesti kulkee siis ympyrän Yangoonista Yangooniin käyden siinä vällissä pyörimässä yläpuolisella maaseudulla. Pienellä kyselyllä asemalta löytyi oikea laituri (nro 7), jolta sai lipun ostaa epämääräisestä hengauskopista huimaan 1 USD hintaan per virnistelijä. Saimme heti kuulla, että juna tulee sitten 20 min myöhässä. Kuinka ollakaan, arvio piti myös paikkansa, eikä aikaakaan kun pääsimme nousemaan vain miedosti kuselta dunkkaavaan varsin avoimeen (ei ikkunalaseja tms.) vaunuun. Sitä jäin miettimään, että millainen vaunu on ollut aiemmin, kun asemalla kysellessä joku vastaajista kertoi junan ennen olleen likainen, mutta nykyisin siisti. No, hyvin siellä paikallisten parissa pärjäsi muutaman muun turden kanssa, vaikka vaalealla tukalla varustettuna onkin automaattisesti jonkin sortin nähtävyys isolle osalle ihmisiä. Osin vaalentunut ja osin tumma matkaparta & viikset varmaan täydensivät nähtävyyden. Vaikkei nyt suuria odotuksia junamatkaan ollutkaan ladattu, niin kyllä suositus kääntyy skippaamisen suuntaan. Veturi lönkytti kierrostaan noin kolme tuntia, eikä sillä matkalla juuri markkinameininkiä ja maalaismaisemaa kummempaa nähtävää ollut. Saman totesivat ilmeisesti samassa jumissa olevat toiset turdet, jotka keskittyivät pääosan matkasta lukemaan lonely planetiaan.

Illalla täytyi vielä käydä keskustan turistisyöttölässä hankkimassa uusi vatsatauti seuraavan päivän Mandalayn matkaa varten. Saattoi se tietysti olla se aamupäivän thai-ravintelikin, mutta epäilys kohdentuu jälkimmäiseen. AB oli tietysti tapansa mukaan terve kuin norsu.

 

Shwedagon Paya

IMG_9139-normal.jpgIMG_9171-normal.jpg

...ja täällä riitti niin automaatteja kuin rahanvaihtajiakin. :)

IMG_2042-normal.jpg

 

Yangon citylife

IMG_9219-normal.jpg

 

Skorpparikaveri ennen katoamistaan

IMG_2078-normal.jpg

Kannattaa muutenkin hiukan katsella mihin kävelee...

IMG_2114-normal.jpg

Lisää kaupunkinäkymiä Yangonista

IMG_2098-normal.jpgIMG_2086-normal.jpg

 

Circular trainissa oli myös tarjoilua. Huomaa myös myyjän posken thanakat.

IMG_2136-normal.jpg

Maalaismaisemaa junasta kuvattuna eli paikallinen manuaalisadettaja. Nerokas keksintö, joskin työvoimavaltainen.

IMG_9267-normal.jpg