Hotellilta meidät poimittiin minivaniin klo 16:30 ja matka kohti bussiasemaa saattoi alkaa. Sinne hotellikierroksen jälkeen päästyämme kävi selväksi, että bussi==minivan, jonka kyydissä olimme. No, mikäpä siinä, kun meillä oli kyytiläisten paalupaikat eli esteetön näkymä maisemiin niin eteen kuin sivuillekin. Minivan lähti asiallista vauhtia kohti Bagania. Hiukan hämmentävää oli se, että matka eteni tien oikeaa kaistaa, vaikka vielä Mandalayssa ajettiin vasemmalla puolella tietä.

Valo loppui 18 maissa, jonka jälkeen kävi selväksi, ettei täällä ole pimeän ajon kurssia kuskeille. Minivanin kuski kyllä oli tilanteen tasalla, mutta muu jengi tuli vastaan pitkät päällä niitä koskaan vaihtamatta. Pimeätaipaleella oli parikin onnettomuutta. Ensimmäisessä skootteri oli kyljellään ja keskellä mustaa koko kylä oli kerääntynyt ihmettelemään tätä tapahtumaa keskelle tietä. Toisella kertaa pimeydestä tuli vastaan perä edellä auto, joka oli etuikkunaa myöten rusinana. Ei hätävilkkuja, ei varoituskolmiota – ainoastaan rusina-auto keskellä pimeyttä.

Joskus pakollisen pysähdyksen jälkeen molemmat meistä ottivat oppia koko muusta minivanista, joka veti sikeitä. Seuraava muistikuva onkin sitten Baganin hotellin pihasta, johon minivan meidät ystävällisesti pudotti. Matka kokonaisuudessaan kesti luvatut 4,5 tuntia, vaikka nettiriitelyssä osa väitti siirtymään menevän ainakin 7h. Unipöpperössä kirjauduimme sisään hotelliin ja villassa meitä odotti kaksi mummolan peitoilla pedattua sänkyä. Uni maistui.