Bagan osoittautui mukavaksi maalaiskyläksi, jota turismi on alkanut pilaamaan. Koska hotellimme oli Naung-U:n alueen ”the” restaurant streetillä, olivat lähistön nähtävyydet hallussa kävellenkin. Ensimmäinen päivä menikin lähimestoja ihmetellessä. Samalla säädettiin hotellin lähistön ”matkatoimistossa” lentoliput Ngapalista Yangooniin, josta on tarkoitus jatkaa edelleen Singaporeen. Tämä matkatoimisto koostui kolmesta seinästä, tuolissa löhöävästä miehestä ja puhelimesta. Kaveri alkoi yllättävän uskottavasti säätää lentolippuja välineinään pelkkä mies ja puhelin. Vähän pikkuisen kuitenkin epäilytti, että wtf. Ennen lippujen saantia käytiin välissä myös pari tuntia hotellissa elbaamassa ja takaisin matkatoimistoon suksiessamme mies ja puhelin taikoi paikalle toisen miehen, mopon ja lentoliput, jotka kirjoitettiin käsin kalkkeripaperilla monistaen. Dollarit vaihtoivat omistajaa ja saimme manuaalilärpäkkeet mukaamme. Jää nähtäväksi, miten näiden kanssa käy, kun homma pitää vielä ”reconfirm” 24h ennen lentoa.

Seuraavalle päivälle otettiinkin sitten alle paikallinen hittituote eli sähkömopo (e-bike) *2. Nämä akkuvoimalla hiipivät mopon näköiset vehkeet osoittautuivat lupausten mukaan loistaviksi välineiksi suhata pagodalta seuraavalle omaan tahtiin ilman laumaelämää. Tarjolla olisi ollut myös hevoskyytejä, härkävankuureita, sotkemalla toimivia munamankeleita ja tietenkin takseja. Helppo todeta, että e-bike on oikea valinta! Näillä akkuvehkeillä pääsi parhaimmilaan varmaan lähes 50 km/h ja akkukin tuntui kestävän ennakko-odotuksista poiketen ikuisuuteen. Hiekkateillä sähköliituri saattaa hiukan lähteä käsistä, mutta hiljaa hyvä tulee ja pääsee perillekin.

Pagodakierroksen jälkeen piipahdettiin wanhassa Baganissa toteamassa, että siellä turistihinnoittelu on voimissaan. Eipä sinänsä ihme, koska täältä löytyvät kaikki 150+ eur/yö hotellit. Lähdimme akku punaisena karkuun hintoja ja pit stopille hotellille. Sieltä ulostautuessamme sain (tb) taas todeta oman e-bikeni takarenkaan olevan tyhjä. Pitäisikö tästä hiffata jotain, kun 100% hit ratella kulkupelin takapyörä tyhjenee? Sehän ei voi johtua muusta kuin siitä, että vedin jotain hiekkatietä pagodalle hana pohjassa, right? Anyway, vuokrauspaikka oli melkein hotellia vastapäätä eli vanteella sinne ja uusi e-bike alle. Hepskukkuu… ja meno jatkuu!

Baganista kuvat kertovat enemmän kuin 1001 sanaa. Tätä kohdetta ei kannata missata Myanmarissa, vaikka orastavat turismin huonot puoletkin ovat jo ikävästi nähtävissä. Meillä kävi yhdellä pagodalla harvinaisen huono tsägä ja governmentin kaverit olivat paikalla pistotarkastuksella. Tästä johtuen jouduimme ostamaan riistohintaiset liput (15000 MYR per e-bikkaaja), jotka lunastavat oikeuden ihmetellä tötsiä. Oikeasti ne kai olisi pitänyt hankkia jostain jo etukäteen, mutta eipä tästä(kään) mitään ongelmaa aikaiseksi saatu. Jos olisimme tulleet paikalle 20 min myöhemmin, olisimme selvinneet maksutta, koska kaverit pakkasivat pöytänsä ja katosivat horisonttiin ikuistaessamme maisemia pagodan ylärelliltä.

Pari pakollista pagodaa.

Paikallinen työkone jostain traktorin ja kuorma-auton välimaastosta. Jäähdytys pelaa?

Kotikatu Baganissa eli restaurant street. Wanha ja uusi sulavasti rinnakkain.

Hmm...

Tällainenkin löytyi ekan päivän kävelytutustumisen varrelta. Shwezigon pagoda siis.

Meidän matkatoimisto. Mies ja puhelin (eivät kuvassa).

..ja vielä lisää pagodaa pukkaa.