Da Nangista pääsisi Hoi Aniin varsin näpsäkästi normibussilla. Sen verran oli kuitenkin tullut säädettyä, että laiskuus valtasi ja hurautimme ovelta ovelle taksilla. Matkaa on vain luokkaa 30 km, joten konkurssi ei tullut, vaikka olimme ottaneet ylihintaisen (350 000 VND) minitaksimme suoraan Da Nangin hotelliltamme eli saimme maksaa myös hotellin katteen. Beachia muuten sitten riittää koko matkan Da Nangista Hoi Aniin asti.

Saavuttuamme Hoi Anin hotellille meidät otettiin hymy korvissa vastaan. Pienen social engineeringin jälkeen pääsimme etuajassa hotellin ylimpään kerrokseen meille alun perin allokoidun huoneen sijaan. Tämä tosin tarkoitti jumppasessiota vähintään aamuin ja illoin, koska neljänteen kerrokseen tai muuallekaan ei ollut muuta välinettä kuin portaat ja jalat. Toisaalta parvekkeelta näki sitten myös muuta kuin viereisen talon seinän. Rinkat dumppasimme huoneen nurkkaan ja syöksyimme kaupunkia ihmettelemään.

Hotellin ”spesialiteetteihin” kuului se, että he pitivät asianaan osata kaikkien asiakkaidensa nimet. Pienen tavailusession jälkeen nimet tosiaan saatiin haltuun ja ne myös muistettiin koko oleilun ajan. Vastavuoroisesti mekin muistamme nyt Tammyn, Salin ja Thaon tai ainakin jotain sinnepäin…