Lento Hanoista Luang Prabangiin lähtisi vasta illalla 18:50 (kesto 1h), joten hotellikuolemaa 11:55 asti. Sen jälkeen jäi sopivasti aikaa ottaa jälleen mittaa Hanoin suosikistamme eli Gecko-ravintolaketjusta, jonka toimipisteitä löytyy ympäri vanhan kaupungin. Ketju tarjoaa laaturuokaa niin paikallisittain kuin länkkäreittäinkin. Mitään suunnattomia gourmet-elämyksiä näistä rafloista ei saa, mutta perushyvää value4money ruokaa kylläkin. Tällä kertaa piilopaikan löysivät spring rolls, pumpkin soup, pasta pesto ja Hanoi style beef & rice.

Kentälle hätäiltiin jostain syystä hotellilta jo klo 15, koska välimatka vie luokkaa 45 min. Hotellin privaattikuljetus (315 000 VND) hoiti meidät kuitenkin vieläkin nopeammin perille ja kentällä kävi selväksi, että Lao Airlinesin international flightit eivät avaakaan checkiniä 3h, vaan 2h ennen lähtöä. Odotus meni kuitenkin hetkessä ja pian olimme ihmettelemässä kv-puolen ylihinnoiteltua tavaratarjoomaa. Paremman tekemisen puutteessa kävimme testaamassa täällä olevan Vietnamin ensimmäisen (?) Burger Kingin, koska hetkeen ei ehkä tällaiseen enää olisi mahdollisuutta. Whopper maistui ja blogi päivittyi Burger Kingin nopealla verkolla. Valitettavasti lennon lähtö tuli liiankin pian vastaan. BTW: Osasyyllinen näihin burgereihin oli se, että Vietnamin kentältä emme löytäneet rahanvaihtopistettä sen paremmin ennen kuin jälkeenkään security checkin. Kummallista.

Lao Airlinesin kaksipotkurinen ATR-72 nytkähti ilmaan 10 min aikataulusta perässä lennonjohdollisista syistä. Tunnin matkalla ehdittiin tarjoilla pari pikkumandariinia ja ”nakkipiilot” (pikkusämpylä, jonka sisässä on naggi). Lisäksi pääsi täyttämään visa-on-arrival –hakemuksen ja tietenkin immigration läystäkkeen molemmat puolet. Pieni epäilys vielä eli maahan pääsystä, kun osa netistä oli sitä mieltä, että poistumislento pitäisi ehdottomasti olla varattuna viisumin läpimenemiseksi. No ei tarvitse. Laosin kentän viisumikäsittelijät olivat huumorimiehiä. Edellä olevalta tyttölapselta perättiin kuvan perusteella, että ”is this really you” suu hymyssä. Minun (tb) kohdallani taasen piruiltiin virnistellen, että miksei kuvissa (2 vuotta vanhat) ole matkapartaa ja viiksiä. Myös ab:n n.10v takainen passikuva viisumihakemukseen meni heittämällä läpi. Leimat saatiin siis ongelmitta ilman jatkolippuja, tietoa omasta rodustamme (siellä immigration formissa tosiaan kysytään ”race”) tai suunnitellusta maassaoloajasta (improvisoimme 14 vrk paremman puutteessa). Riitti, kun maksoimme 35 USD / naama viisumeista ja 1 USD / pärstä ”käsittelymaksua”. 72 USD köyhempinä ja Laosin kuukauden viisumit rikkaampina siirryimme matkatavaroiden hakuun.

Kentältä ulos tullessamme saimme huomata rahanvaihtotiskin olevan jo kiinni. Ulkopuolelta löytyi kuitenkin pari 24h visa-automaagia, josta saattoi nostaa ensimmäisen miljoonan. Tämän jälkeen olikin jo helpompi ostaa 50 000 kipin (1 eur == välillä 10-11 000 kip) hintainen taksi hotellille. Hinnat oli standardoitu siten, että cityyn oli 50 000 kip ja suburbiin 80 000 kip. Kuski pysäytteli ihan oikeaan paikkaan 4-5 km ajon jälkeen. Hotellilla seurasi pieni säätösessio, kun respa ei ensin löytänyt varaustamme. Soittelun jälkeen se kuitenkin jostain löytyi ja tilava äänieristämätön pohjakerroksen huone jokirannasta sai asukit.

LAOS!

Pohjakerroksen hytti.

Hytin terassi jokirannassa.