Kärppänä hotellilta heti aamupalan jälkeen, heti aamuysiltä kohti vanhaa kaupunkia. Uskomaton rauha! Kukaan ei tööttää, aja varpaitten päältä ja ylipäätään liikennettä ei vaan ole. Tämä on täydellinen kontrasti Hanoille. Luang Prabangin vanha kaupunki on kompakti alue täynnä kauniita taloja ja kauniimpia temppeleitä Mekongin jokirannassa. Rauha on käsin kosketeltavissa. Täällä kuulee paitsi omat ajatuksensa, niin myös luonnon äänet. Palvelut ovat hiukan yllättäen kalliimpia kuin Vietnamissa ainakin vanhan kaupungin alueella. Toisaalta myös näkymät ja yleinen miljöö on aivan toista luokkaa. Aivan käsittämättömän loistavan hyperhieno laid back mesta. Täällä travelleri latautuu!!! Sääli, ettei kadun varren ”house for sale” –ilmoituksessa ollut hintaa…

Vanhan kaupungin toisella laidalla Mekong lipuu näennäisen rauhallisesti, mutta tarkemmin zoomatessa  sen virtaukset haastavat ylävirtaan matkalla olevat veneet aivan huolella. Niitä onkin hyvä tutkailla rannan ravintoloiden terasseilta. Suurin osa näistäkin on käsittämättömästi tyhjillään eli parhaat paikat ovat aina vallattavissa. Vaikka Luang Prabang ja erityisesti sen vanha kaupunki lienee yksi Laosin turdein paikka, niin ainoat ”lieveilmiöt” tähän asti ovat yksittäiset kadun varressa seisovat tuktuk-kuskit ja joenrannan harvat jokiristeilykauppiaat, jotka jopa hiukan ujon oloisesti tiedustelevat tarvetta kuljetukseen. Ei tyrkytystä, ei jatkuvaa älämölöä jostain suunnasta. Olemmeko löytäneet Nirvanan?

Joka aamu kuuden pintaan oli ”Tak Bat” alms giving ceremony. Siinä munkit vaeltavat aamuhämärissä katuja peräkanaa ja  ottavat pataansa – riisiä nimittäin. Paikalliset ovat polvillaan tienposkessa ja ojentavat patansa avanneille munkeille hyppysellisen aamuaikaisella keittelemäänsä sticky riceä. Mekin heräsimme yhtenä aamuna tätä tapahtumaa ihmettelemään hotellin parvekkeelta.

Kun vanha kaupunki ja kymmenet temppelit oli kierrelty, oli aika suunnata n.30 kilometrin päässä olevalle Kuang Si vesiputouksille minivanin kyydissä. Putouksella oli luonnon altaita jossa sai viilentyä ja polskia. Samassa yhteydessä oli myös bear rescue center, jossa oli salametsästäjien kynsistä pelastettuja moon beareja (eli kauluskarhu eli sepelkarhu eli Aasian mustakarhu).

Sitten olikin taas aika miettiä seuraavaa siirtoa. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa vene alle ja lipua Mekongia pitkin pari vuorokautta Pakbengin kautta Huay Xaihin. Muutaman päivän pähkäilyn jälkeen päätimme kuitenkin jättää reissun tällä kertaa väliin, se olisi sopinut paremmin jos olisimme tulleet Thaimaan rajan yli ja toiseen suuntaan. Siispä seuraava kohde olisi Vang Vieng 220km päässä, jonne bussi lupasi kuskata 6 tunnissa.

Munkkeja riitti katukuvassa.

Wanhaa kaupunkia (huom. julmettu liikenne).

Paikallinen pankkiautomaatti.

Tötsiä ulkoa ja sisältä.

Mekongin jokirantaa.

Ravintoloitten kisukamuja.

Moon bear rescue center.

Kuang Si putoukset, joissa pääsi polskimaan.

Tak Bat eli riisin pataan otto.