Minibussi nappasi hotellilta aamulla kyytiin ja 4 tunnin matka kohti Laosin pääkaupunkia Vientianea alkoi. Tai siis tavallaan alkoi. Ensin nimittäin kierreltiin taas tunnin verran hotelleita napsien porukkaa kyytiin. Englantia osaamaton kuskimme ei kyytiin astuessamme tsekannut mitään lippuja, ja jossain vaiheessa tuli mieleen että pitäisi varmaan kysyä mihin dösä on menossa. No me olimme vastaajan mielestä oikeassa bussissa. Jossain vaiheessa poiminta-ajoa kuski näytti hieman hämmentyneeltä ja pyysi toisen paikallisen tulkkaamana kaikkia näyttämään lippunsa. Paikat alkoivat täyttyä, vaikka vielä oli porukkaa haettavana. Tsekkauksen ja kuskin päänrapsuttelun jälkeen matka kuitenkin jatkui ja minidösä ahdettiin ylitäyteen.

Kuski ei sen kummemmin ryhtynyt parin ylimääräisen matkustajan ilmaantumista ihmettelemään. Aina on tilaa parille, jotka käyttää rexonaa. Kahden tunnin matkan teon jälkeen matkaajaapari viimein havahtui siihen, että tämä minivan ei todellakaan ole menossa Luang Prabangiin (pohjoisessa), vaan Vientianeen (etelässä). Onnea voittajille vaan. Hauskaa oli kaikilla.

Bussi jätti Vientianessa turdeporden keskustaan alkuiltapäivän paahtavaan aurinkoon. Hotellimme oli onneksi kuitenkin kävelymatkan päässä, joten selvisimme sinne rinkkoinemme tuktukitta paahtavassa kuumuudessa. Tavaroiden huoneeseen dumppaamisen jälkeen nokka takaisin paahteeseen ja paita märäksi. Kuolleelta näyttävästä kaupungista löytyi jonkun lähihotellin ranskalaiskuppila, joka oli auki ja josta sai murua rinnan alle. Loppuilta meni huoneessa viilentyessä, sillä täällä on oikeasti kuuma (n.40c ja ylikin) pahimmassa paahteessa. Onni on uima-allas hotellissa.

Hytti.

Uima-allas on pop.