Kambodzassa oli Khmerien uusi vuosi, jota olimme lähteneet karkuun Angkorista. Siellä tiemmä olisi koko kampaotsan parhaat bileet ja  koko  temppelialue täyttyy juhlijoista. Meille riitti juhlia uutta vuotta jo pariin kertaan ja kolmas saisi puolestamme jäädä väliin biletyksen osalta.

Iso osa paikallisista oli kuitenkin löytänyt tiensä myös Sihanoukvilleen. Rannat olivat aivan täynnä paikallisia pitämässä piknikkiä. Kaikki olivat varautuneet juhlaan omilla hillittömillä kylmäboxeillaan, jotka olivat täynnä ruokaa ja juomaa. Rannalla myös kaupusteltiin raketteja, joita ammuttiinkin illan hämäpimettyä nonstoppina taivaalle. Muutama ihan hienokin ammus oli välillä joukossa, mutta pääasiassa pieniä prutkuja ammuttiin kolme päivää. Oleellisesti asiallisemman taivaanrannan maalasivat kuumailmalanternit, jollaisen mekin päästimme ilmoille alkulämittelyn jälkeen.

Viihdyimme sen verran tiiviisti iihanassa bungalowissamme, että paikat alkoivat sanoa soppariaan irti.  Juuri kun olin (ab) torkahtamassa riippumattoon kuului vaan ”kräks, poks, tömähdys” ja pöpperöisenä keräilin itseni terassin lattialta. Oli ilmeisesti sitten painorajoitus tai käyttöikä tullut vastaan ja riippumaton köysi meni räps-poikki. No sehän saatiin korjattua helposti handymanin (tb) toimesta. Sitten ei mennyt varmaan kun 15 minuuttia niin kuului uudestaan ”kräks, kräks, kräks, kräs, wtf! ja tömähdys” ja tällä kertaa tb levytti kanveesissa. Nyt puolet maton omista punoksista napsahti yksi kerrallaan poikki. Handyman comments: ”Kaikki pysyi kasassa ihan ok, kunnes käännyin toisin päin matossa…” Respan kommentti asiasta informoitaessa: ”OK” ja mitään ei koko loppuaikana tapahtunut. Ei pysty aiheesta enää muuta selittämään, mutta tälle episodille on naurettu vedet silmissä pitkään ja monta kertaa (ab ainakin). No onneksi oli vielä meriterassin korituolit jäljellä. Ne kesti koko majailun.

Koska bajamajamme oli reikäistä tekoa ja örkit pysyivät ulkona lähinnä myrkyillä, niin saimme örkkiystäviä. Iltana eräänä pöydälle jätetty banaanipussi sihisi itsekseen. Älämölö lopetti sihinän 30 sekunniksi, kunnes se taas alkoi. Ystävämme Mikki Hiiri oli löytänyt banaanit ja purrut pussin puhki. Banaanit heivattiin terassilta mäkeen. Pari kertaa Mikki kävi vielä katsastamassa tilanteen ja ab hyppi kattoon.

Seuraavaksi seuraan liittyi gekko. Näihin ollaan totuttu, muttei sentään yli 20 cm pitkiin. Netistä kaveri tunnistettiin lepardigekoksi, joka puree lujaa ja harvoin. Sydäri tuli (ab) ja hyttysverkko levitettiin sängyn päälle edistämään hikoilua.

Yhtenä päivänä lähdimme kiertämään saarta ”väärään suuntaan”. Heti alkumatkalla vastaan tuli palanut majatalo ja ihmetteleviä ilmeitä, että mistä viidakosta te tulitte. Suunta myös osoittautui nimensä veroiseksi, sillä suoriuduttuamme väliviidakosta ja pekkapokkailtuamme itsemme saaren kalleimpiin hotelleihin kuuluvaan Sokha Beach Resortin alueen läpi, onnistuimme tekemään googlemapsista huolimatta väärän käännöksen noin 3-5 kertaa, mikä johti rapsakkaan 10 km extralenkkiin. On the bright side Independence beach parkista löytyi ruotsalaisomisteinen rafla, jossa oli listalla spydäriä. Koskaan ei ole punajuuri maistunut näin hyvältä! (tb) Loppukin oli parempaa kuin hyvää.

 

Sihanoukvillen rantoja

IMG_5093-normal.jpgIMG_5043-normal.jpgIMG_5123-normal.jpg

 

Spydäri

IMG_5103-normal.jpg

 

Lanterni ilmoille

IMG_2438-normal.jpg

 

Isopäinen kotigekko

IMG_2435-normal.jpg