Bruneihin oli otettu menopaluu Kota Kinabalusta, koska se oli vain 9 eur kalliimpi kuin yhden suuntainen lento. Siksipä kuningasajatukseksi olikin muotoutunut paluu kk:hon ja sieltä suora jatko Manilaan käymättä lentokentän ulkopuolella. Valitettavasti vain Royal Brunein A320 laskeutui kk:hon ajallaan eli 17:05 ja Cebu Pacifin lento kk-Manila lähtisi vasta 29. päivä klo 00:15. Rattoisat 7h lentokenttähajoamista siis edessä. Lisäksi Manilassa pitäisi olla 02:10 eli hotellille navigoinnistakin voi ennustaa ratkiriemukasta säätöä.

Kaksi ja puoli tuntia kk:n terminaalissa pyörittyämme ja terminaalin moneen kertaan ympäri kierreltyämme aloimme ihmetellä, että missäs ne cebun checkin-tiskit oikein ovat. Tarkistus lipusta osoitti samaa kuin infotaulukin, eli terminaali 2:ssa, mutta ei tiskejä tietenkään vielä allokoituna. Tässä vaiheessa sitten lamppu sytytti, että jos on olemassa terminaali 2, niin on varmaan myös terminaali 1. Kumpikaan ei tiennyt kummassa näistä olimme, eikä sitä kyllä mitenkään mainostettu sen paremmin terminaalin sisällä kuin ulkonakaan. Royal Brunein lippu antoi kuitenkin ymmärtää, että olisimme laskeutuneet totta kai terminaalin 1 puolelle. Infotiski vahvisti asian ja sen, että terminaali 2 oli sijoitettu fiksusti kiitoradan toisella puolella eli sinne pääsisi vain taksilla tai bussilla. Aikaahan oli edelleen vaikka lampaille, joten laahustimme takaisin alakerra arrival-puolelle. Siellä bussitiskillä saimme kuulla viimeisen bussin t2:een lähtevän klo 19:45. Tässä vaiheessa klo oli 19:30 eli vartti jäi vielä aikaa hankkia liput (5 MYR / kpl) ja paikallistaa oikea bussiseisake t1:n ulkopuolelta. Kerrakin lamppu oli syttynyt ajoissa.

Bussi kiersi kiitoradan ja toi meidät 10 min myöhemmin kämäisempään t2:een, josta low cost carrierit tapaavat lähteä. Näistä Air Asia tietysti dominoi, mutta myös Cebu Pacific Airin checkintiskit oli helppo paikallistaa. Ainakin puolenkymmentä kertaa marssimme t2:n päästä päähän, ajoimme hissillä ylösalas kakkoseenykköseen ja hajoilimme kakkosessa kuumuuteen ja ykkösessä penkkien puutteeseen. Odottelu on hanurista tosiaan, mutta hyvä hetki täydennellä vaikkapa blogia. Siksi tästäkin meille-ei-tapahdu-mitään on saatu näinkin pitkä selostus.

Yöllä kahden jälkeen laskeuduimme Manilaan ja aloimme ihmettelemään mistä kyyti hotellille. Ensimmäisenä ulostultaessa oli valkoset taksit joita meille tarjottiin 650PHP hintaan. Olimme kuitenkin lukeneet että oikea hinta olisi 150-200 PHP, ja tämän myös kerroimme taksidiilerille. Hieman lannistuneena hän sitten avuliaasti kertoi että terminaalin toisesta päästä löytyy keltaiset mittaria käyttävät taksit joiden hinta olisi tuo mainitsemamme. Taksi löytyi ja kuskasi meidät Makatissa olevaan hotelliimme, jonka viereisellä kadulla on Manilan red light district.

Hotellin välittömässä yhteydessä oli 24h auki oleva sporttibaari. Neronleimaus tällä kertaa oli ollut se, ettei jämäyöstä kannattaisi maksaa, vaan aikaa voisi tappaa tuossa ravintolassa. Tästä syystä hotelli oli varattu vasta 30.4. alkaen. Kun päästiin perille, ei kukaan miettinyt ravintolaa, vaan varattiin se ”jämäyö” tuplahintaan ja kaaduttiin heti huoneessa sänkyyn nukkumaan. Heräiltäessä klo 13 jälkeen todettiin, että sijoitus oli kannattava. Muussa tapauksessa olisimme vasta könyämässä huoneeseen sisään tähän aikaan.

Dösäkki lentokentälle.

Dösässä naapurin sedällä oli huolelliset bling blingit. Mukava mies noin muuten.

Royal Brunei back to KK.