Kyydin piti tulla hakemaan meitä klo 8 hotellin respasta, jossa olimme aamiaisen jälkeen jo varttia vaille odottelemassa. Yleensä ei pahemmin kannata hätääntyä, jos ketään ei varttiin sovitun ajan jälkeen näy. Tällä kertaa kuitenkin oli molemmilla sellainen etiäinen, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Näin varsinkin, kun noutoaika ja bussin lähtöaika oli lippuun merkitty samaksi eli klo 8:00. Myöskään matkatoimiston sujuvaa englantia puhunut naikkonen ei välittänyt mielestämme mihinkään kirjoittaa ylös hotellimme nimeä, vaikka useamman kerran olimme varmistaneet haun tapahtuvan hotellilta. Niinpä noin kymmentä yli pyydettiin respaa soittamaan, josko joku olisi tulossa. Vastaus oli että ”he is coming”. Ok, hyvä niin.

Vartin päästä pihaan kurvasi tyhjä minibussi, joka nappasi meidät kyytiin. Ihmettelimme, kun kyydissä ei ollut muita ja hetken jo luulimme saaneemme privaattikyydin. Kuski veivasi menemään ja soitteli samalla intensiivisesti jonnekin. Noin 10 minuutin ajon jälkeen oli tienposkeen pysähtynyt suurempi bussi, jossa oli kaikki muut matkustajat kyydissä. Minivan kurvasi rinnalle, kamamme heitettiin vauhdilla bussin mahaan ja meidät ohjattiin sisuksiin. Muut matkustajat eivät näyttäneet kovin tyytyväisiltä odottelusta. Olivat siis unohtaneet hakea meidät dösäkille. Tällä kertaa siis oli hyvä, ettemme istuneet tyynenä respassa puolta tuntia.

Bussissa oli myös pari suomalaista tyttöä, jotka saivat juttukavereiksi matkalta kyytiin napatun alkoholisoituneen suomalaisen eläkeläispariskunnan. Sedällä oli matkaeväänä riisiviinaa ja jutut alkoi pian olla sen mukaiset. Don Detin jo lähestyessä setä oli suu vaahdossa selostamassa pariskunnan seksielämää tyttöraasuille rouvan mätkiessä herraa kassillaan.

Suunnilleen kolmen tunnin matkanteon jälkeen tultiin Don Detin bussipysäkille, jossa meidät ohjattiin kävelemään parisataa metriä satamaan, josta lähtisi venekyyti Don Detin saarelle. Pienen satamassa ihmettelyn jälkeen ”ferry” osoittautui pitkähäntäveneeksi, joka tuupattiin ääriään myöten täyteen turdeja ja rinkkoja. Samapa tuo, sillä rantauduimme 10 min myöhemmin saaren pohjoissatamaan eli pienelle hiekkarannalle.

Tällä kertaa emme olleet varanneet majoitusta etukäteen. Pääosa majoituksista on yksityisten pitämiä pieniä bungaloweja periaatteella, jos on vapaita huoneita voit olla niin pitkään kun huvittaa. Ei siis tarvitse etukäteen tietää miten pitkään aikoo majaa pitää. Lähdimme metsästämään huonetta rinkat pykälässä paahtavassa kuumuudessa (joo, taas oli kuuma) saaren sunrisen puolelta. Muutama asialliselta näyttävä paikka oli täynnä, joten päädyimme hikipäissämme kysymään yösijaa vähän rupuisemman näköisestä bungalowista ajatuksella, että on sitten edes joku maja. Huoneen patiolta oli hienot näkymät alas Mekongille ja riippumatot. Itse huoneessa oli vain sänky ja tuuletin (ei siis ilmastointia). Hinta oli  50 000 kip eli luokkaa 4,50€ per yö. Myöhemmin huoneemme osoittautuikin oikein luksuslukaaliksi, koska meillä oli kuitenkin oma vessa ja suihku. Monessa muussa paikassa nämä oli jaettu ja/tai sijoitettu pihan perälle.

 

Venekyyti Don Detille oli aavistuksen crowded.

IMG_4589-normal.jpg

 

De luxe bungalow fanilla ja omalla vessalla...

IMG_4591-normal.jpg

 

Tämän vessan on rakentanut ammattimies. Huomaa erityisesti muovipullon puolikas viemärisuppilona, putki, joka menee lattiarein viereen ja naru, jolla koko hökötys on sidottu kasaan. Jepjep, mutta hyvin toimi.

IMG_2014-normal.jpg

 

Terassinäkymä korvasi kaiken.

IMG_4625-normal.jpg

IMG_1982-normal.jpg

 

Rakentamista riitti pitkin rantaviivaa.

IMG_4592-normal.jpg