Alun perin tarkoitus oli ottaa Don Detiltä suoraan bussi rajan yli Kambodzaan ja Siem Reapiin, koska rajanylityspaikka oli vain parin tunnin ajon päässä. Luimme, että koko reissu onnistuisi uudella minivan yhteydellä luokkaa 8 tunnissa (aiemman reitin 13h sijaan). Kuinka ollakaan, niin kukaan Don Detillä ei sitten ollutkaan tätä nopeampaa reissua tarjoamassa, vaan kaikialla komeili ainoastaan 13h bussireissuja. Ilmoitettu aika on lähinnä optimi, jos kaikki menee täydellisesti ja rajanylitys putkeen. Todellisuudessa nämä 13h reissut saattavat venähtää helposti vaikkapa yli 20 tuntisiksi. Ajatus melkein vuorokauden riemurasiassa kökkimisestä ei innostanut, joten varasimme bussikyydin takaisin Pakseen ja sieltä suorat lennot Siem Reapiin. Budjetti koki kolauksen, mutta ahteri ja hermot kiittävät.

Venekyydin piti lähteä mantereelle aamupäivällä klo 11. Satamassa, eli pienellä hiekkarannalla kävi kova kuhina, kun kuskit yrittivät järjestää kaikki kuutisenkymmentä turistia pitkähäntäveneisiin jonkun käsittämättömän logiikan mukaan. Meidän ”yellow ticket”-jengi istutettiin ilman katosta olevaan paattiin auringon paahtaessa taas täydeltä terältä. 10 min veneajelun jälkeen ylitäydessä satamassa alkoi könyäminen kaikkien kamojen kanssa parin muun veneen kautta maihin. Kohdesatamassa seurasi säätöhässäkän jatko-osa, kun turdeborde arvottiin eri busseihin. Osa pääsi matkaan suoraan satamasta minivanilla ja osa, meidät mukaan lukien, marssitettiin taas muutama sata metriä bussiasemalle. Homman kruunasi hajalla oleva ilmastointi ja takapenkin istumapaikat suoraan lattian läpi hehkuvan moottorin päällä.

Pakseen kuitenkin päästiin. Perillä tuktuk-kuskit kauppasivat into pinkeänä tulokkaille hotellikuljetuksia bussin päättäriltä. Vanhoina Paksen-kävijöinä totesimme kuitenkin hotellin olevan vain muutaman korttelin päässä ja lähdimme kävelemään tohinan läpi rinkat kannossa hotellille. Tuktuk-kyydin valinneet matkaajat saapuivat perille hiukan meidän jälkeemme. Illalla maistui pizza hotellin kattoterassilla Mekongin virtausta ja vastarannan valaistua buddhaa tuijotellen. Tai pizza maistui, kun siihen lisäsi omasta kassista valkosipuli-tabascoa, jollaista on tietysti jokaisen matkaajan mukana valmiina pelastamaan einiinmaukas ateria.

Hotellin kattoterde.

Näkymää katolta.

Valopääbuddha zoomattuna.