Nadi

Hostelin asukaskunta koostui lähinnä nuorisosta, mitä olimme vähän aavistelleetkin arvostelujen perusteella. Sijainti oli täysin rannalla, mutta mielikuva Fidzin suhteen ei ihan kohdannut tämän rannan kanssa. Hostelin henkilökunnalla oli pakottava tarve bondata kaikkien kanssa joka ikinen päivä ja monta kertaa.  Tämä oli sinänsä hienoa alkuun, mutta kääntyi pidemmän päälle suomalaisen introvertin mielestä rasittavan puolelle.

Seuraavana aamuna päätettiin paeta hostelia Nadin kaupunkiin. Bussi menisi tiemmä 1,50 FJD hintaan ”not this corner, that corner”:sta. Ei jaksettu odottaa eli otettiin lennosta taksi (10 FJD). Nadin ”kaupunki” käveltiin ensin hindutemppelin päähän käymättä muualla kuin pankkiautomaatilla. Kaikki olivat kavereita (eli halusivat meidät kauppaansa) ja kuultuaan meidän olevan ihan Suomesta asti, niin tuli tassu välittömästi tarjolle.

Hindutemppeliltä takaisin tullessa menimme aamiaiselle intialaiseen ravinteliin, joka tarjoili peltilautasilta loistavat murkinat. Lyllersimme ”kaupungin” toiseen päähän ja jäimme odottelemaan paikallisen postin aukeamista korttien lähettelyä varten. Parin virvokkeen jälkeen postiluukku aukesi. Alun perin tarkoitus oli viettää kaupungissa koko päivä, mutta paluumatka (taksi, 8 FJD) alkoi jo klo 11 aamupäivällä. Tässä ”kaupungissa” ei ole mitään nähtävää. Oikeasti.

Hostelin wifi toimi lähinnä silloin, kun ketään muita ei ollut näköpiirissä (eli yleensä ei ollenkaan). Pian tavaksi vakiintuikin viereinen hotelli, josta sai sentään ostettua toimivan netin (5 FJD/tunti). Hostel piti nuorisolle joka ilta kava-bileitä eli kuraveden näköistä rauhoittavaa juomaa juotettiin leirikoululaululeikkien säestyksellä. Ihq fidjiläispoju myös näytti ensin, miten kavaa tehdään juurista sekä lauleskeli ja kitaroi leirinuotiolla menemään hostelin tyttöjen ollessa aivan lääpällään. Huoh. Olemme vissiin vaan liian vanhoja tähän. Kokemuksen kruunasi nukkumaan mennessä oveen liimattu ilmoitus, että vettä ei sitten ole tulossa 48 tuntiin. Lahjaksi oli laitettu täysi 10 litran vesiämpäri oven viereen. No sillähän peseytyy ja vetää *skat alas seuraavat 2 vuorokautta.

 

Hindutemppelih!

 

Urgh!

 

Cava in da making!

 

Cava in da drinking!

 

Sun set

 

Sun up

 

Coral Coast

Enough is enough. Seuraavana aamuna heitimme hyvästit hostelille, vuokrasimme auton ja ajoimme itsemme Fidzin etelärannalle Coral Coastille. Vihdoin Fidzi alkoi vastata mielikuvia. Oma bungalow palmujen katveesta aaltojen iskiessä 200 metrin päässä rannasta atolliin ja valuessa kevyenä kohinana korallien yli rantaan. Täällä sielu lepää ja käsi paranee. Kääntöpuolena mitään muuta ei sitten ollutkaan missään ihan vieressä. Hinnat hotellilla oli luonnollisesti tuunattu sen mukaan. Meillä oli kuitenkin käytössä auto, joten homma ei juurikaan haitannut.

Ihan Suvaan asti ei jaksettu ajaella, mutta tsekattiin kuitenkin lähitienoon mestat. Ympyrätien vasemmanpuoleinen liikenne oli hiljaista, mutta wanha budjettihuihai (125 000 km++) yritti tukehtua aina ylämäen nähdessään. Viimein pääsimme kuitenkin huihain automaagin kanssa sopuun siitä, mitä kickdown tarkoittaa. Muuta liikennettä on harvakseltaan ja suurin vaara lienee tienposken elukat (koirat, lehmät, hevoset, villikot), joiden liikkeitä on paha arvailla. Meille ongelmia ei tullut, mutta kertaalleen nähtiin tien poskeen tuoreeltaan kuollut hevonen, jota oli selkeästi kohdannut jokin huihaitamme isompi liikenneväline.

Coral Coastin Sunset boulevardilta löytyi loistava Casablanca-ravintola, jonka XL-pizzatarjous yritti olla liikaa kahdellekin. Kävimme varmistamassa asian kahdesti. Sigatokan kaupunki/kylä vesitti hotellimme ajatukset asiakkaitensa kuiviin pumppaamisesta. Paikallinen einesliike sen sijaan korjasi jackpotin, kun turdet ostivat auton perän täyteen tavaraa.

Hotellilla oli vastuuvapautussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjolla kajakkeja ihan for free ja tähän tarjoukseenhan oli pakko tarttua. Kaksipaikkaisella vihreällä paholaisella kävimme tarkistamassa riutan korallit ja erityisesti kirkkaan siniset meritähdet. Vajaan tunnin keikan rantautumisen yhteydessä huomasimme, että valitsemastamme kajakista puuttui kiikkeryyttä säätelevän ilma/vesiosaston tulppa. Ilmankos kajakki tuntuikin loppuvaiheessa uivan jotenkin syvällä. Puolisen tuntia lisää melontaa riutalla ja kajakki olisi mitä todennäköisimmin muuttunut sukellusveneeksi.

Viimeisenä päivänä ei tb enää pystynyt hillitsemään halujaan. Extralaastari askarreltiin teipatun kattopropellihaavan päälle ja äijä painoi snorkkeli naamassa riutalle. Hyvinkin yllättäen laastari ja teipit olivat tiessään jo ensimmäisen 20 minuutin snorkkeloinnin jälkeen. Riutan korallit olivat erittäin lähellä pintaa myös nousuveden aikaan eli uutta haavaa oli tarjolla varomattomalle. Kun tähän lisättiin yllättävän voimakkaat merivirrat atollista huolimatta, niin terävien korallien väistelyssä oli oikeasti jonkin verran tekemistä.  Tällä kertaa liian läheisiltä kosketuksilta kuitenkin vältyttiin ja kattopropellihaavakin sai uudet teipit rantaan palaamisen ja huuhtelun jälkeen.

 

Kämppä

 

Näkymät hotellirannasta

 

Täällä kaupassa on turha kuvitell itse poimivansa tuotteita.

 

Hedelmäkauppa.

 

Airport

Viimeinen Fidzin yö vietettiin lentokentän viereisessä hotellissa. Ensin yritettiin varmuuden vuoksi tsekata sisään väärään lentokenttähotelliin. Naureskelun jälkeen oikea kohde löytyi 500m lähempänä kenttää. Huone itsessään oli valtavan iso ja muutoinkin aivan loistava. Parvekkeelta pääsi kuvaamaan ”nukkuvan jättiläisen” (== kuorsaava vuori horisontissa), mutta hotellin lähellä ei ollut yhtään mitään muuta kuin lentokenttä. Ei tarvinnutkaan, koska nyt uima-allas riitti. Huomenna kohti Kiribatia.

 

Nukkuva jätti (tarvitsee mielikuvitusta)