Heti ekana aamuna eli klo 13 lähdimme ilman sen kummempaa suunntelmaa ihmettelemään mitä Manila meille haluaa tarjota. Hotelin nurkan takana Burgosin punaisten lyhtyjen alue oli perin hiljainen päiväsaikaan. Löntystimme Makatin business alueelle, jossa oli varmaan about sata pankkia rivissä. Tänään mukana oli vain ab:n visakortti, jolla yksikään näistä sadoista pankeista ei suostunut rahaa antamaan. Go figure, toimi ok aiemmin. Ilmeiseksi kävi, että täällä meininki oli hc:mpi kuin muualla. Pankkien (ja muidenkin yksityisellä rahalla ylös reivattujen pilvenpiirtäjien) ovella sisäänheittäjinä toimi pistooli- ja haulikkomies. Se ei nyt vaan jotenkin lisännyt turvallisuudentunnetta (tb), paitsi että lisäs (ab). Hotellin lähialue vaikutti ihan turvalliselta, mutta hieman syrjemmällä tuli välillä ”vähän” epämääräisen näköistä jengiä vastaan, joten siellä ei tehnyt mieli pimeän tullen nokkaansa näyttää.

Päämäärättömän haahuilun eli noin 10 kilometrin tuskamarssin jälkeen tuli vastaan huvipuisto Star City. Sen sisäänkäynnillä bongasimme, että sieltä löytyisi Snow World. Must go paikka suomalaisille siis. Aivan pakko oli myös päästä viilentymää, joten eikun lipun ostoon! Snow Worldin portilla sanottiin, että sandaaleissa ei sinne ole asiaa. Yritin (tb) selostaa, että miehän voin mennä tuonne vaikka paljain jaloin, koska olen Finn. Sitten täytyi vielä laittaa toppatakki niskaan ja pakastimeen totutteluhuoneen kautta. Ei siis mennyt selostukset läpi eli lumikunkut jää odottamaan Suomeen paluuta. Sisällä oli ihka oikeaa jäätä ja melkein oikeaa lunta. Liukuri käteen ja jäiseen mäkeen! Lasku oli hauska (tb) ja pelottava (ab). Ihmettelimme ”joulumaan” ja jääveistokset sekä lumitunnelin. Sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten no photo. Koti-ikävä oli tällä karkoitettu ja tuntui hyvältä palata ulkoilman helteeseen. Koska oltiin kävelty Nevadaan ja pimeä alkoi laskeutua, otettiin Star Cityn edustalta taksi hotlalle lievään ylihintaan (180 PHP).

Seuraavana päivänä lähdettiin navigoimaan Intramurosiin (wanha kaupunki) lrt:llä. Myös tänne mentäessä aseistautuneet ukot/eukot tsekkasivat laukut ilmaraiteita kohden ryysiessämme. Tunnelma lrt:n vaunuissa oli varsin tiivis. Lämpö oli taasen märkään päin. Heti Intramurosin portin jälkeen muunneltujen munamankeleiden (lue: sivuvaunu liitetty fillariin) sotkijat yrittivät kärttää kyytiä melkein hiiltymiseen asti. No deal. Löntystimme wanhan kaupungin kaupat ja kuppilat läpi omaan tahtiimme. Toisen laidan Fort Santiago (liput 75 PHP pax) oli matka toiseen maailmaan. No, espanjalaisethan conquistadorithan tämän rakensivatkin. Paluumatka Intramurosista lrt:llä oli pelkkää tuskaa. Lähtöasemalla jopa paikalliset jättivät menemättä vaunuihin, jotka olivat kaikki enemmän kuin täynnä. Noin viidennen junan tullessa änkesimme itsemme sisään hikoilemaan. Hajota voi monella tapaa, mutta hotlalle päästiin ja seuraava päivä chillailtiin.

Manila vaikutti tylsältä, joten aloimme säätää itsellemme matkaa Taal Volcanolle hotellilta. Perustarjous oli ”3800 PHP kyydit volcanolle”. Vähän kun kyseltiin, niin tähänhän siis tulisi päälle bensat, tietullit, parkkimaksut alueen pääsymaksut ja tourist feet, veneet ja hevoset (neuvottele itse hinta paikan päällä) ja ja ja… Hermohan siinä menisi ja nautinto laskisi, joten löimme tiskiin 10 000 PHP ja totesimme, että tällä kaikki ja ”no säätö, kiitos”. Kaupat tuli. Ylihintaa joo, mutta pieni hinta hermoista eli siitä, ettei tarvitse säätää koko ajan.

Aamulla kävimme kantikseksi muodostuneen sporttibaarimme kautta aamiaisella (järkyttävän kokoinen pizza puoliksi). Rodrigo odotti meitä sovitusti 08:00 hymy naamalla auto ilmastoituna. Parin tunnin etelään ajon jälkeen saavutettiin Tagaytay, joka on mantereen puolen satama tulkkuvuorelle. Spagettitietä laskeutumisen jälkeen päästiin satamaan ja kuinka ollakaan ilman säädön häivääkään meidät ajettiin saarelle ja istutettiin hevosten selkään.

Matkaa yläs oli luokkaa 1,5km, jonka olisi voinut halutessaan kävellä itsekin. Ei näyttänyt hyvältä idealta, kun ihmetteli hevosen selästä pumppu ylikierroksilla hikoilevia turistiapostoleja. Hevosiakin ketutti, kun selässä oli kuormaa, eikä eteneminen aina tuntunut ihan helposti sujuvan. Hevosen hyysääjä hyppäsi (ab:n tapauksessa) myös hepan kyytiin taakse. Tb:n opas oli reippaampi ja käveli koko matkan ylös paita totaalisen märkänä. Tästä intoutuneena tb:n hepo pomppi ja laukkaili menemään ylämäkeen. Ylhäällä sitten päästiin näkemään ”saari, jonka keskellä on järvi, jonka keskellä on saari” eli Taal Volcano Crater. Paluumatka alas olikin sitten haastavampi ja heposenkin selässä tuli hiki. Myöhempien aikojen pyhinä selvisi molemmille myös se, että minisatulasta johtuen saatiin matkamuistoiksi alastullessa hanurit ruvelle.

Paluumatkalla Rodrigo kierrätti meidät vielä veilä ”People’s park in the sky”:ssa, joka oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt joskus aiemmin. Näkymät olivat hienot, mitä nyt vähän yritti sataa ja ukkostaa. Taas oltiin etuajassa skeduloidusta tourista, mutta lähikylän kaiken liikenteen blokkaava pyhimysjuhla saattoi meidät takaisin aikatauluun. Ajan kuluksi Rodrigo kertoili meille hauskoja tarinoita Manilan taksikuskeista, jotka saattavat kyydittää asiakkaansa lähikujalle ryöstettäväksi tai laittavat ilmastointiin asiakkaan tajunnan huumaavaa ainetta. Yhdessä ihmeteltiin, että miten kuski itse ei ole taju kankaalla, jos laittaa huumauskaasua ilmastointiin. Rodrigo ei vissiin hiffannut, että on itsekin taksikuski, vaikka lutuinen sellainen.

Kun vihdoin päästiin hotlalle, se oli sporttibaari ja uni.

 

 

Maanisen Manilan katukuvaa.

IMG_5613-normal.jpgIMG_5619-normal.jpgIMG_5630-normal.jpg

 

Jeepney eli paikallinen "julkinen" liikenne

IMG_5626-normal.jpg

 

Star City ja Snow World!

IMG_5646-normal.jpg

 

 

Intramuros

IMG_5668-normal.jpgIMG_5672-normal.jpgIMG_5676-normal.jpgIMG_5681-normal.jpgIMG_5706-normal.jpg

 

 

Taal Volcano

IMG_2939-normal.jpgIMG_2943-normal.jpgIMG_2947-normal.jpgIMG_2059-normal.jpg

 

Peoples park in the sky.

IMG_3000-normal.jpgIMG_3004-normal.jpg