Darwiniin ei alun perin pitänyt mennä ollekaan. Halpa lentotarjous kuitenkin koukutti ja 00:35 JetStar sai kiikuttaa meidät kohti reissun seuraavaa vaihetta. Tämä on tietyllä tapaa uusi alku koko reissulle, koska Australia ja Oseania ovat molemmille ennestään vierailematonta seutua. Ennakko-odotuksena mietimme kauhulla mitä budjetille tapahtuu, sillä hintataso on ihan toista kuin Kaakkois-Aasiassa, missä säästyi ihan kivasti budjettia tuhlattavaksi down under.

Ensitunnelmat Australian aamunkoitossa (klo 07:00) Darwinin pienehköllä kentällä olivat hämmentävät. Pitkästä aikaa oli vähän kylmä ja oltiin peräti 20 asteen alla. Missään ei näkynyt taksin taksia tai oikein muutakaan elämää. Hetken pyöriskelyn jälkeen löydettiin kuitenkin airport shuttle (16 AUD pax) ja päästiin siis heti uuden hintatason makuun. Aamuisia puolityhjiä katuja pyöriessämme Darwin vaikutti paljon kokoistaan pienemmältä ja tietyllä tapaa jopa maaseutumaiseltakin. Shuttlen päätepysäkki oli onneksi varaamamme hotellin välittömässä läheisyydessä ja saimme dumpattua enimmät kantamukset säilöön.

Darwinin keskusta oli kompakti. Rannan hyvin hoidetut ja fasilitoidut (oli penkkiä, picnic-pöytää, siistiä vessaa ja jopa grilliä tarjolla) puistot tuntuivat kovin rauhoittavilta. Liikennettä oli vain vähän ja pikkuhiljaa alkoi taas palautua mieleen miltä kehittynyt yhteiskunta näyttää ja tuntuu. Kaikki oli kovin kotoista pienellä vivahduksella amerikkalaisuusmaustetta. Darwinissa kävelijällä on paljon helpompaa kuin vaikkapa Singaporessa, joka kuitenkin oli Kaakkois-Aasian kävelijäystävällisin paikka. Tässä suhteessa homma jees, mutta pyörinnän jälkeen tämä suurkaupunki alkoi vaikuttaa jo vähän tuppukylältä!?!

Aamupäivän ajantapon jälkeen saimme huoneen etuajassa ja pääsimme maksamaan netistä. Myöhemmin on käynyt selväksi, että netin suhteen Australia on viime vuosituhannella. Ilmaista nettiä on tarjolla harvoin ja välillä hinnat ovat täyttä riistoa. Myöskään hotellia vastapäätä olevan tavaratalon Colesissa ei ruokaa päässyt edulliseksi haukkumaan. Loistelias keksintö olivat Colesin itsepalvelukassat. Tuotteiden viivakoodit sisäänluettuaan niihin sai heittää kerralla laariin kaikki kolikot taskun pohjalta ja kone laskeskeli paljonko niitä hiluja siinä oli. Helppo tapa päästä eroon turhasta painolastista.

Darwiniin oli sopivasti tuloillaan jotain festarityyppistä tapahtumaa lähitulevaisuudessa, joten pääsimme heti kärkeen pulittamaan lähemmäs 100 eur/yö hotellista, joka oli kylläkin enemmän motellitasoa. Welcome down under!

 

Darwinin puistoja

IMG_3280-normal.jpgIMG_3281-normal.jpg