Aamu avautui sillä, että joku raksaäijä avasi huoneen oven klo 9:15. Huomattuaan meidät oli ”sorrysorry” ja pisti oven takaisin lukkoon. Alettiin säätää itseämme lähtökuosiin saaren tiedustelumatkalle. Muuten meni kivasti, mutta kun yritimme mennä ulos, niin ovi ei auennut sen paremmin oven lukkovivusta kuin avaimellakaan. Onneksi ovi oli lasinen liukuovi, joten huomattiin vaatteitaan parvekkeelle ripusteleva aasialainen naapurin setä. 10 minuutin koputtelun ja huudon jälkeen hänkin suostui huomaamaan meidät. Näytimme elekielellä, että ”door not open” ja hän huuteli paikalle siivoojan, joka vapautti meidät eristyskopistamme. Mielenkiintoiset ovet: jos sulkee oven ulkoa avaimella, ei sitä saa auki enää sisältä. Raksasetä oli kuulemma tulossa korjaamaan vuotavaa hanaa (true), mutta ei tiennyt huoneen olevan jo allokoitu jollekulle.

Capellen supermerchadon yhteydessä on myös 141 (one for one) auto rentalin autonvuokraus. Sitä pöllöilimme etsimään, kun mitään ilmeistä vuokraustiskiä/toimitilaa ei näkynyt. Kassatäti neuvoi meidät yläkertaan, mistä löysimmekin parin sormenosoittelijan jälkeen tutun Calminan. Hän totesi, että ”No cars available, mutta lähden itse hoitelemaan busineksia Yareniin ja voin heittää teidät hakemaan viisumit ja passit.”

Passin takisin saaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulisi. Ensin mentiin Yarenin alueelle immigrationiin hakemaan lasku viisumeista (turistiviisumi 1kk: 50 AUD pax). Laskun kanssa piti suksia parin kilometrin päähän Aiwon alueelle Revenue Officeen maksamaan lasku. Kun lasku oli maksettu (todisteeksi lyötiin nitojalla käsinkirjoitettu maksukuitti yläreunaan), niin sitten vasta sopi tulla takaisin immigrationiin kyselemään passeja. Calminan ystävällisellä kyydityksellä tultiinkin, mutta heebot ja meebot olivat lyöneet immigrationin luukun kiinni ja lähteneet keskenään safkalle. Todettiin Calminalle, että pudota meidät vaikka Mennen hotellille safkalle, kun oli lueskeltu siellä olevan useampia ravinteleita. Yksi oli auki. Calmina pyysi meitä soittamaan hänelle kun olisimme syöneet, niin hän kuskaisi meidät takaisin immigrationiin uudelle yritykselle.

Kiribatin dieetistä johtuen Mennenin tb:n perussisäfilepiffi pippurikastikkeessa maistui aivan taivaalliselta ja  ab:n rasvassa uppopaistettu kananraato ei niinkään. Onneksi oli tilattu myös extrasalaatti. Safkaamisen jälkeen kaverit laittoivat koko ravintelin kiinni (klo 15) ja me painuimme respaan soittelemaan Calminalle. Mennenin respasta löytyi paljon ihmeellisyyksiä ja odottamattomuuksia: toimiva pankki-automaatti (testattiin & toimii), toimiva internet (rahalla eli 2 AUD/h) ja tattadadaa: yksi suomalainen!!! Kaveri oli Australian tänne dumppaaman pakolaiskeskuksen leivissä lääkärinä. Olihan kiva kohtaaminen, joskin tunnin internetin käyttö jäi luokkaa kahteen minuuttiin Calminan kurvatessa pihaan. Miss C kuskasi meidät taasen immigrationiin ja tällä kertaa passit takaisin viisumileimoilla varustettuna. Tämän jälkeen ei enää haluttukaan muuta kuin takaisin ”kotiin”.

Koko maan rantoja pitkin kietävä tie on vain 19 km pitkä, joten sehän oli pakko lähteä dallaamaan ympäri, koska voi. Kun kerroimme aikeemme Miss C:lle, hän piti meitä ihan sekopäisinä. Muutamaa hetkeä myöhemmin ymmärsimme, että ei ehkä ihan syyttä. Calminan kehotuksesta haimme myös ennen matkaanlähtöä supermarketista kulkukoirien varalta mukaan henkivakuutuksen (3,5 AUD), jota ammattipiireissä myös harjanvarreksi kutsutaan. Kulkukoirat olivat kuulemma joku aika takaperin tappaneet lapsen tai pari. Olemme aikanaan saaneet Azoreilla osamme näistä dogeista, joten tiesimme leikin olevan kaukana villin koiralauman kohtaamisesta. Kättä pidempi rauhoitti kummasti.

Aloitimme taipaleemme joskus 9.45 ja helle puski päälle jo tuolloin 30 C tietämillä.  1,15 h kesti ensimmäiseen etappiin eli The Bay Restaurantiin, jonka piti avata ovensa klo 11:00. Hetken oven ulkopuolella notkuttuamme meille tultiin kertomaan että mesta aukeaa klo 12:00. Päätettiin jatkaa matkaa  50 min odotelun sijaan. Niinpä päädyimme taas Menen Hotellille. Tb sai taas herkkupihvinsä ja ab…no ei edes mennä siihen. Sitten internetostoksille, jotta saatiin varmistettua seuraavat majapaikat ja kyyditykset niihin. Vatsanväänteethän tästäkin lounaasta tuli, joka onneksi saatiin hotelli helpotuksessa hoidettua pois päiväjärjestyksestä, ainakin toistaiseksi.

Saaren ympäri kävely jatkui, jatkui ja jatkui. Ab oli kuin keitetty tomaatti, ja oli pakko ostaa wc-paperirulla jolla pyyhkii naamansa, kun mukana olleet nessut oli kulutettu loppuun jo ekalla pitstopilla. Yarenissa, joka on osimoilleen patikkareissun puolessa välissä, meinasi usko loppua lentokentän kiitoradan viereistä suoraa käveltäessä. Selvisimme tästä helle-etapista, mutta seuraavassa alueessa eli Aiwossa istuskelimme tyhjä katse silmisssä, läpimärkinä supermarketin edessä tyhjentämässä juomia. Yksi paikallinen täti kyseli säälivästi olisiko tarvetta kyydille jonnekin. Eipä tietenkään ollut.

Innolla odotimme seuraavaa suunniteltua pit stopia eli Jules on the Deck raflaa. Jouduimme taas pettymään, sillä saavuttuamme kohteeseen, ei mitään elonmerkkejä ollut havaittavissa koko mestassa.  Matkan edelleen jatkuessa näytimme varmaan siltä, että olisimme tekemässä kuolemaa (true). Loppumatkasta useampikin auto pysähtyi kyselemään haluaisimmeko kyydin. No siis ei missään nimessä, kun näin pitkällä jo oltiin! Matka jatkui kiroillen (ab) kohti ympyrän sulkeutumista. Harjanvarrelle ei tullut käyttöä tällä kierroksella ja Ewa Lodgeen päästyämme painuimme alakerran supermarketin kautta mahdollisimman nopeasti ”kotiin” elbaamaan. Lopputulema naurettavasta kierroksesta: Naurulla on vaikka mitä, mutta kaikki on kiinni. MOT.

 

Jesh! Hyllyissä on tavroita ja niitä voi ostaa rahalla.

IMG_6884-normal.jpg

 

Herkkuateria syntyy näistä.

IMG_3844-normal.jpg

 

Mennen hotellin ravintola. Ainoat asiakkaat kameran toisella puolella.

IMG_6935-normal.jpg

 

Saapuminen Aiwoon, joka on saaren suurin liikekeskittymä.

IMG_3876-normal.jpg

Aiwon kirkko

IMG_6889-normal.jpg

 

Bensa-asema Naurun kierrokselta

IMG_3854-normal.jpg

 

Saaren rantaa

IMG_6900-normal.jpgIMG_3860-normal.jpgIMG_3877-normal.jpgIMG_6934-normal.jpg

 

WW2:n japsibunkkeri.

IMG_2343-normal.jpg

Fosfaation tuotannolla on merkittävä rooli Naurun taloudessa (ja saaren saastumisessa).

IMG_6946-normal.jpg