Friscoon saavuttaessa piti tietysti heti kärkeen suunnata Golden Gatelle. Kaupungin läpi matelun jälkeen punainen jättiläinen piirtyi verkkokalvoille kuvitelmaakin suurempana. Se myös sijaitsi paljon korkeammalla kuin osasimme odottaa. Liikennevirran mukana valuimme sillan yli. Pientä hämmennystä tuottivat tietulliasemat, jotka vaikuttivat suljetuilta. Onneksi ab bongasi jostain tekstin, että tietulli olisi pitänyt maksaa etukäteen. Sen pystyi kuitenkin maksamaan (max 2 vuorokauden ajan) myös jälkikäteen netistä ja säästyimme autovuokraamon penalty shotilta maksamattomista tulleista.

Molemmin puolin siltaa on erilliset pysähdyspaikat, joissa voi tyydyttää kuvaus- ja ihasteluhimoaan, mikäli sattuu löytämään vapaan parkkipaikan. Paras näkymä mielestämme kuitenkin aukeni hiukan syrjemmältä Friscon puolelta siltaa. Tois puol jokkee pyörähdimme katsomassa meiningin Sausalitossa, jossa varakkaampi väki pitää majaa. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin kohti majapaikkaa. Friscossa keskustan hotellit olivat 250 USD++ per yö ja lähes kaikki bookattuna täyteen. Hiukan syrjemmältä löysimme ”edulliseen” 220 USD / yö hintaan majapaikan, jonne sai sentään ilmaiseksi auton parkkiin ja kuljetus keskustaan (ja takaisin) hoitui hotellin puolesta useampaan kertaan päivässä.

Seuraavana aamuna syöksyimme testailemaan ilmaista kaupunkikuljetusta, joka oli ”first come, first served” –periaatteella toimivaksi ja mukaan oli niputettu kaikki alueen hotellit. Kuski kiersi noin 10 min ennen lähtöaikaa kyselemässä moniko oli tulossa. Jos et tuolloin ollut paikalla, jäi kyyti haaveeksi. Ihan kaikki eivät olleet vaivautuneet pientä pränttiä aikaisesta paikalle tulosta lukemaan, joten lopputulemana lähes jokaiselle hotellille jäi pihaan kasa kiukusta pihiseviä vieraita. Me pääsimme kuitenkin kyytiin ja viimeiseltä hotellilta viimeiset erityisen kovasti protestoivat vieraat istutettiin bussin keskikäytävälle. Ei ehkä ihan fiksuin mahdollinen järjestely tämä organisointi noin kokonaisuudessaan.  

Keskustaan kuitenkin päästiin ongelmitta. Ilma ei ollut ruusuisimmasta päästä, vaan kolean puolella. Päätepysäkin läheisen Union Squaren tsekkauksen jälkeen marssimme Chinatownin läpi kohti rantaa aina Pier 39:lle ja Fisherman’s Wharfille asti. Laitureilta kuvailtiin tietysti Alcatraz (se aito ja oikea), mutta vankilareissulle saarelle asti emme kuitenkaan lähteneet. Satamalaitureiden alueella riitti menoa ja meininkiä sekä tietysti joka lähtöön rapurapurallaata + muuta ruokaa ja juomaa.

Takaisin lähdettiin marssimaan suorempaa (ja mäkisempää) reittiä. Alkuperäinen ajatus oli kyyditä itsemme Friscon wanhalla ratikalla mäen päälle. Valitettavasti tämän spårakin kapasiteetti on perin rajattu ja alakerran päättärillä oli väkeä jonossa turhan paljon. Huonoista hermoista kärsivät jalat, jotka saivat kiivetä meidät aivan hapoilla mäen päälle. Siellä jääkylmä viima kuivasi hien ja matka alas saattoi alkaa. Ylhäällä ei varsinaisesti ollut mitään nähtävää poislukien maisema alas. Ainakin päivän kuntoilut tuli hoidettua.  

Pienen pyörinnän jälkeen kalastimme ilmaisen paluukyydityksen hotellille. Viimeiseksi yöksi siirryimme Oaklandin puolelle lähelle lentokenttää, jonne auto dumpattaisiin ja suunnattaisiin kohti uutta maata. Mieleen jäi lähinnä mielettömän pitkä siltarakennelma siirryttäessä Oaklandin puolelle sekä puuttuvat nistit, joita tämän kaupunginosan kuvailuissa väitettiin norkoilevan kaduilla. Todellisuudessa missään ei ollut ketään.

Golden Gate

San Francisco

Chinatown

Pier 39

...ja pari kaveria taas elbaamassa.

Alcatraz

Spårakit, joilla ei tietenkään voinut mennä...

...koska on kivempaa kiivetä näitä mäkiä!

San Franciscoa taloja.