18.9.-19.9.2014 JP: @Kioto

Koskapa hotellimme oli aivan Kioton keisarillisen palatsin vieressä, suksimme aamusta ihmettelemään puistoaluetta ja palatsia. Muuten hyvä, paitsi että palatsiin ei ihan noin vain pääsymaksua maksamalla mentykään. Visiitti olisi nimittäin onnistunut vain opastetusti ja bookkaus olisi pitänyt tehdä n päivää etukäteen, vaikka tekisi online varauksen. Ilmeisesti jonnekin paikkaan x passien kanssa suksimalla lupa oisi saattanut irrota ajoissa. Totesimme kuitenkin prosessin turhan hankalaksi ja suuntasimme muualle.

Japaniin preppautuessamme netti yritti väittää, että pankkiautomaattien löytäminen voisi olla hankalaa ja käteistä rahaa pitäisi varata tämän vuoksi runsaasti mukaan. Asiahan ei pitänyt ollenkaan paikkaansa Tokion kohdalla, mutta Kiotossa potentiaalinen ongelma alkoi hahmottua. Jeneissä olleet käteisvarat kun oli tehokkaasti kulutettu Tokiossa ja Kioton automaatit tuntuivat joko puhuvan ainoastaan japania tai kertovan englanniksi, että ei tuollainen ulkomaanvisa minulle kelpaa. Otsalle ehti jo nousta pari ylimääräistä hikikarpaloa. Epätoivon vallatessa alaa yritimme pariin otteeseen saada rahaa ulos myös pelkkää japania puhuvasta automaatista painelemalla nappeja randomilla. Ei onnistunut. Jännä nähdä mitä visa-laskulla aikanaan lukee. Noin kymmenennellä yrittämällä löysimme viimein yhden pienen postioffiisin peränurkasta ATM:n, joka paitsi puhui englantia, suostui myös hyväksymään Suomessa myönnetyn visan sisuksiinsa. Problem solved.

Kioto oli kaupunkina paljon Tokiota maalaismaisempi. Esimerkiksi metrolinjoja oli vain tasan kaksi. Näiden lisäksi toki liikennöi läjä spåra/juna –tyyppisiä linjoja. Kaupungilla saattoi periaatteessa missä tahansa kohdata perinteisiin geisha-asuihin pukeutunutta jengiä. Erityisen paljon näitä asuja näki Higashiyaman ja Gion alueella, jotka kylläkin tulvivat muutenkin niin paikallisista kuin turisteistakin. Näillä hoodeilla tarkistettiin Maruyama Park, Ginkakuji-temple, Yasaka shrine, Kiyomizudera Temple ja moni muu. Näitä löytyy vähän joka lähtöön.

19.9. paikallinen burger king lanseerasi pikimustat hampurilaiset. Homma perustui mustekalan musteen ja bamboo charcoalin innovatiiviseen käyttöön. Koska tämä oli matkabingossa rastina, oli hiukan pakko mennä kokeilemaan tätä tuttavuutta niin Pearlina kuin Diamondinakin. Maku oli yhtä huono kuin burger kingissä muutenkin, mutta näissä myös ulkonäkö vastasi makua. Olimme siis mainoksen ja matkabingon uhreja. Terveellisen aamupalan jälkeen pujottelimme hetken Sinyogoku shopping arcadella. Suoriuduttuamme Nishiki marketin läpi rullasimme itsemme junalla Arashiyaman alueelle bambumetsään rauhoittumaan. Korkeuksiin joka puolella polun ympärillä kurkottavat bambut loivat tyynen maagisen tunnelman. Samalla reissulla ihmeteltiin Tenryuji temple ja sitä ympäröivät puistikkoalueet.

Illan nälän sammuttamista varten etsittiin varta vasten keskustasta Mushashi Sushi, jota oli kehuskeltu erityisen laadukkaaksi ja edulliseksi sushi-paikaksi. Täällä sushi annokset pyörivät linjastoa pitkin josta voi napata mieleisiänsä annoksia mielinmäärin. Lopuksi väreittäin hintakoodatut lautaset laskettiin yhteen ja suoritetiin maksu. Japanissa nimittäin on tapahtunut sellainenkin ihme, että aiemmin sushiin nenää nyrpistäen suhtautunut tb oli kääntynyt ruokailumuodon ystäväksi. Sen verran hyvän näköisiä (ja makuisia) pikkuannoksia tästä maasta nimittäin sai. Mushashi ei pettänyt ja 12 lautasellista myöhemmin oli hyvä lyllertää kotiin keisarillisen palatsin kupeeseen.

Kioton temppeli