20.9.-21.9.2014 JP: Kyoto => Osaka, @Osaka

Heti aamusta rinkat pykälään, metrolla (210 JPY pax) juna-asemalle ja rapid trainilla (560 JPY pax) kohti Osakaa. Osakassa jälleen metro alle (240 JPY pax) ja jalkautuminen Sinsaibashilla. Hetkellisen disorientaation jälkeen hotelli löytyi ja enimmät painot selästä pudotettiin sinne. Päivä meni pitkälti Sinsaibashilla pyörimisessä, sillä täältä löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Osakan erotti Tokiosta ja Kiotosta ehkä selkeimmin se, että tämä oli ensimmäinen paikka, jossa porukka röökasi pitkin katuja. Tokiossa oli monessa paikkaa kylttejä, joissa kiellettiin tai ainakin kehotettiin pidättäytymään tällaisesta toiminnasta julkisilla paikoilla (takakujien pikkuravintoloissa kylläkin jollain paloi kohtuullisen usein). Osaka (tai ainakin Sinsaibashi) antoi itsestään nuorekkaamman ja vähemmän pidättäytyväisen fiiliksen kuin Tokio/Kioto. Toisaalta ihmiset eivät myöskään olleet ihan yhtä ylitsepursuavaisen konhteliaita.

Toinenkin päivä pyörittiin ensin Sinsaibashin lähimaastoissa ja sitten tetsattiin Osaka Castlelle – jalkaisin tottakai. Lounaspaikaksi arvottiin taas pienehkö paikallinen ravintola, jossa eteen tulikin hiiligrilli ja kasvikset / lihat sai kokkailla ihan itse mieleiselleen kypsyystasolle. Vaikka puikkojen (ja ainakin pihtien) käsittely alkaa olla vähintään välttävästi hallussa, niin palaneen puolelle ainakin osa safkoista pääsi. Ihan ok setti ja sen verran täyttävä, että harmillisesti suunnitelmiin kuulunut kobe-liha jäi nyt sulamatta suussa.

Osakan hotellimme oli valittu osin sen perusteella, että sen yhteydessä oli myös kohtuulliseksi kehuttu Onsen. Japanissa asunut opiskelukaveri oli kysyttäessä kehottanut suuntaamaan johonkin vuoristo-onseniin, mutta siihen emme saaneet aikatauluamme enää taivutettua. Lyhyesti kuvaten onsen on japanilainen kylpylä tai ehkä paremminkin Suomen hiukan saunaa vastaava nakuilupaikka. Tässä kyseisessä versiossa oli omat puolensa miehille ja naisille. Joistain löytyy myös yhteisaltaat. Tb ignoroi pokkana miesten onsenin ovella oleen ”stricktly no tattoos” –merkinnän, vaikka yrittikin piilotella mahdollisuuksien mukaan sitä yhtä ihomerkkiään. Merkintä on edelleen tyypillinen Japanissa, vaikka mustejälkiä on nykypäivänä muillakin kuin yakuzan jäsenillä. Kukaan paikalla olleista ei melua aiheesta nostanut, vaikka yksi paheksuva katse tulikin bongattua.

Naisten puolella onsenissa oli tasan yksi allas ja suihkut. Miesten puolelta löytyi tasa-arvoisesti kolme allasta (jääkylmä, vähän lämmin ja sikalämmin) ja myös sauna suihku/pesupaikan lisäksi. Eri lämmöissä lutratessa häveliäisyyspyyhe pään päälle taiteltuna reissussa pingottuneet lihakset sai taas letkeiksi ja kokonaiskokemus kyllä ohitti jopa sen suomalaisen saunan. Aivan loistojuttu ja ”must do”, jos suomalainen menee Japaniin. Näinköhän joku olisi keksinyt tuoda onsen-konseptin myös Suomeen (tai edes Viroon)?

Koska Japanissa on ihmisiä paljon ja tilaa vähän, niin kaikki on vähän niin kuin miniatyyrikokoista ainakin kookkaammalle länkkärille. Vaikka väenpaljouksien siirtely paikasta toiseen on organisoitu upeasti, niin ainakin megalopoliksen alueella jäi normaalisti skutsissa asuvaa suomalaista luonnon lähes täydellinen puuttuminen hiukan riivaamaan. Varmaan juuri tästä syystä esimerkiksi Kioton bambumetsä antoi niin hienot fiilarit kuin antoi. Lisäksi näimme vain urbaaneimman Japanin ja sivummalle mentäessä sitä luontoakin alkaa löytyä. Siispä todo-listalle jää ainakin se vuoristo-onsenin kuumassa vedessä lilluminen lumisia maisemia katsellen, kobe-lihan suussa sulattaminen, Fujiin kontaktin ottaminen, kirsikkapuut kukassa ja … ja … Japaniin(kin) pitää päästä vielä uudestaan! Hieno paikka, hienot ihmiset! Niin ja tietysti jääme kaipauksella muistelemaan myös hanuripesimellä ja –tuulettimilla varustettuja vessoja.

Metron lippuautomaagit