Seuraavana aamuna ab autettiin sängystä ylös ja läiskittiin se täyteen tiikeribalsamipatcheja. Eikun Macaon kiertokävelylle. Heti kärkeen vahvistui Japanista tulijoille jo edellisenä päivänä startannut kulttuurishokki. Jpanilainen kohteliaisuus ja hiljaisuus vaihtui jo hong kongin lentokentällä kiinalaiseen tylyyteen ja huutoon (missä ja milloin vain). Siinä missä japanilaiset ovat hyvin järjestyneitä ja antavat toisilleen ja toisille tilaa kävelevät hongkong/macao/kiinalaiset ihan vaan suoraan päin. Ketään ei vaan tunnu kiinnostavan yhteispeli.

Suuntasimme Senado Squarelta ensin Ruins of St. Paulille. Vaikkei portaita ole paljon, niin 35 asteessa ei edes pientä sankempi smogikaan kyennyt suojaamaan auringon hiostukselta. Lisboa towerin ja Vegasiin verrattuna kovin hillityn oloisten kasinoitten tsekkauksen jälkeen oli safkan aika. Tälläkään kertaa kasino ei suostunut tuplaamaan matkakassaamme. Ehkä olisi pitänyt maksaa itsensä sisään high rollers flooriin? (not) Kiinalainen tyyli jättää kanaruokiin luut/rustot mukaan ei herätä hurraa-huutoja meissä. Selän yrittäessä viedä välillä ab:lta jalat alta, oli hyvä syy siirtyä apteekin kautta hotellille elvyttämään rampaa.

Macao jäi siis (taas) osaltamme aika suppeaksi kokemukseksi, mutta toisaalta eipä paikkakaan valtaisa ole. Palaillaan paremmilla selillä, jos smogi joskus poistuu.

Macao street view

Senado Square

Ruins of St. Paul

Grand Lisboa & co