Minivan kyytsäsi meidät Chiang Maista Chiang Raihin (350 THB pax). Ensin tietenkin pyörittiin n. 1h keskustassa porukkaa kyyttin keräillen. Matkalla pakollisen keskirellin pysähdyksen lisäksi pysähdyttiin vielä White Templelläkin. Loistava bonus, koska muutoin olisimme heti ensimmäiseksi tuktukittaneet sitä ihmettelemään. Bussiasema (uusi) oli n. 7 km Chiang Rain ulkopuolella ja kaikki paikalla olevat lava-autot ja tuktukit myös tiesivät sen. Normaalia tiukempien hintaneuvottelujen jälkeen olisimme päässeet lava-autolla 20 THB/pax Chiang Rain keskustaan (käytännössä ns. vanhalle bussiasemalle). Yhden suomalaisnaisen skitsahduksen jälkeen maksoimme kuitenkin tuplahinnan (eli 40 THB pax) ja lava-auto kuskasi meidät kiltisti vielä 2km pidemmälle eli suoraan hotellimme pihaan. Saattoihan toki olla niin, että extra 20 THB (n. 0,25 eur) oli tosiaan sijoituksen arvoinen…

Heti kärkeen marssittiin tarkistamaan vanha ja uusi kellotorni ja olihan niissä tosiaan aavistuksenomaista eroa havaittavissa. Uusi kellotorni itse asiassa muodostui kokolailla kiintopisteeksi koko Chiang Rain osalta. Kaikki oleellinen on johonkin suuntaan siitä ja illan ääni+valoshow nostaa kellotornin pojot entisestään. Tätä oli hyvä seurata aukion kulmakahvilasta yhden parhaista kahveista ikinä äärellä.

Myös seuraava päivä meni Railla pyöriessä. Päivän ”kruunuksi” tb painui paikalliseen parturiin viilentämään nuppiaan. Lopputulos: ns. pottapää-venäläisfleda ja -180THB. Asia oli onneksi omin käsin korjattavissa hotellilla vedellä ja kammalla.

Tsekattiin myös temppeli, josta se Bangkokin pieni vihreä mies eli emerald Buddha on kotoisin. Tarinan mukaan nimittäin salama nappasi pagodaan halkaisten sen ja ulos tuli pieni vihreä mies, joka istuskelee nykyisin Bangkokin temppelissä. Alkuperäisestä on toki kotiseudulla kopio, mutta se on kokonaista 1mm lyhyempi kuin pääkaupungin alien. Illalla mentiin vielä markkinoille, joista sai taas kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Muutama kauppakin tuli tehtyä.

Chiang Rain hotelliksi oli otettu paremman puoleinen maja, kun edullisesti kerran sai. Tämä osoittautui paitsi hyväksi, niin myös tarpeelliseksi valinnaksi, kun ab kehitteli itselleen kuumeen ja kunnon röhöyskän. Tb oli hoitanut oman osuutensa tältä osin jo aikaisemmin paikan päällä eli Nepalissa ja alkoi pikkuhiljaa olla jo paremmassa kuosissa. Näinpä päädyimme ottamaan viimeisen päivän ns. rauhallisesti hotellilla elbaillen.

Chiang Rai oli se vielä aavistuksen maalaismainen kaupunki, jota oletimme Chiang Main olevan. Silti täälläkin pörräsi turistia skootterilla riittämiin jopa näin off-season. Päällimmäisenä jäi suuhun kuitenkin hyvä maku, koska täälläpäin Thaimaata sai 20 THB:lla muutakin kuin pään pudistusta: esim. kyyti, maittava aamiainen ja vaatteiden pesu oli tarjolla tuohon hintaan. Huone keskustasta irtosi (kylttien mukaan) parhaimmillaan 100 THB:lla ja ilmastoituna 200 THB/yö.

White Temple

Punane kallo valkose temppeli viäres

Pieni vihreä mies (taas). Selkeästi pätkempi kuin edellinen.

No comment.

Komiasti soiva uusi kellotorni. Se oli soiva peli.