Edellisellä Thaimaan visiitillä oli jäänyt väliin myös Pattayan aikuisten puuhamaassa käynti. Tämähän ei käynnyt laatuun, koska Pattayalla pitää majaa mukava suomalainen tuttava vaimoineen. Laiskuuskompleksin painaessa edelleen päälle otimme suoraan Bangkokin hotelliltamme taksin (1500 THB koko taksi eli normihinta suuntaan Bangkok=>Pattaya, toiseen suuntaan pääsee edullisemmin), joka kyyditsi meidät 2,5 tunnissa suoraan Pattayan hotellimme ovelle. Bussilla olisi toki päässyt luokkaa 150-190THB pax, mutta säädön määrä olisi todennäköisesti ollut kääntäen verrannollinen hintaan.

Perinteinen kamojen pudotus hotellillle, joka sijaitsi Pattayan touhualueen ytimessä Beach roadin ja Second roadin välisellä sivukadulla, ja omatoimiseikkailemaan lähialueille. Heti kävi ilmeiseksi, että puuhamaassa pääosa vastaantulijoista näin päiväsaikaankin oli toki keski-iän ohittaneita miesturisteja, mutta perhelomailijoitakin tuli vastaan. Pattayan keskustan ranta-aluetta ei nyt varsinaisesti voi suositella tai hehkuttaa, mutta paremman puutteessa sekin käy ja sitkeimmät sissit myös pulikoivat rantavedessä.

Kokonaisuudessaan ensifiilikset Pattayasta olivat oleellisesti sen mainetta rauhallisemmat. Toki tyttäret baareissa tekivät päivälläkin työtään, mutta paljon odotettua hiljaisempaa meno ja meininki oli. Itse asiassa suurimmaksi häiriötekijäksi scorettivat kaduilla kulkevat kaupustelijat, jotka kiersivät ulkkareita niin kaduilla kuin baareissakin. Parhaillimmaan laskimme, että istuessamme Beach roadin kulman ravitsemusliikkeessä 30 min, kävi luonamme yli 30 kaupustelijaa rantarolexeja, aurinkolaseja ja muuta krääsää kauppaamassa. Kun joudut 1-2 kertaa minuutissa pudistelemaan päätäsi kaupustelijalle, ja kaikki eivät edes usko ensimmäisellä kieltäytymisellä, alkaa homma jossain vaiheessa käymään hermon päälle ja paikan pikainen vaihto tulee mieleen. Second roadilla on astetta rauhallisempaa kauppamiesten suhteen.

Iltapäivällä tuttumme tuli töiden jälkeen moikkaamaan meitä ja vahvisti käsityksemme siitä, että Pattaya ei loppujen lopuksi laajemmassa katsannossa niin suuresti eroa muista Thaimaan kaupungeista. Toki turistikeskustassa on tavaraa tarjolla, mutta kovin kauaksi siitä ei tarvitse seikkailla kun meininki normalisoituu ja hinnat puolittuvat. Sovimme jutustelutuokion jälkeen seuraavalle päivälle treffit pidemmälle tourille kaupungissa. Illan hämärtyessä suuntasimme Pattayan Walking Streetille. Täällä menoa  jo löytyi, mutta edelleenkin paljon mainettaan rauhallisemmassa ilmenemismuodossa.

Seuraavana päivänä haahuilimme koko turdekeskustaksi laskettavan alueen totaalisen ristiin ja rastiin. Kyllästymisen lähestyessä tuttu onneksi juuri pirautti ja pääsimme privaattikyyditykseen greater Pattayaan. Kärkeen meidät maasturi kipusi meidät Buddha Hillille räpsimään maisemapanoraamat.

Koska kaveri työskentelee yhdessä Pattayan (ulkomaalaisille) asuntojen rakennuttamiseen liittyvistä firmoista, kävimme tietysti tsekkaamassa viimeisimmät projektit Jomtiemin rannan läheisyydessä. Olimme varsin vaikuttuneita toiminnan nykyisestä laajuudesta ja kämppien laadusta. Ei liene yhtään hassumpi vaihtoehto hankkia kämppä yhdeltä tämän maailmankolkan nopeimmin kasvavista alueista. Ruplan sukeltaminen näkyy kylläkin myös Pattayan venäläisasiakkaiden vähentymisenä busineksessä, mutta vaurastuvan Aasian kysyntä kasvaa länkkäreiden lisäksi. Visiittimme Pattayalle oli lyhyt, mutta tehokas. Kiitos tästä kuuluu kaverillemme, jota ilman Pattayasta ei olisi päässyt näin hyvään selvyyteen!

Seuraavana päivänä laiskiaiset ottivat taksin hotellilta Bangkokin Suvarnabhumin lentokentälle. Tällä kertaa pääsimme maksamaan luokkaa 30% extraa (1200 THB, kun normihinta on 900-1000 THB Bangkokin keskustaan). Taksisuhari kaasutteli matkan hotellin ruuhkavaroituksista huolimatta karvan verran yli kahden tunnin.

Pattaya Biach

Katunäkymää Pattijoelta

Tyhjä tytärbaari

Näkymä Buddha Hilliltä.