Suvarnabhumilla riemuitsimme ennenaikaista saapumista shoppailemalla kentän kaupoissa ja ostosten kanssa istuen satunnaisissa harvalukuisissa tuoleissa odottaen checkinin avautumista. Avautuihan se aikanaan ja rinkoista päästiin vihdoin eroon. Tosin tässä vaiheessa matkakoulutusta rinkan paino on enää 9-12,5 kg/pax riippuen päivästä ja ilman kosteusprosentista. Toisin sanoen pidempikään pyöriskely ei tuota enää tuskaa. Varsinkin, kun käyttää hyväkseen lentokenttien trolleyta.

JetStarin B787 Dreamliner BKK-MEL nousi siivilleen aikataulussa eli 21:15 ja osoitti, että myös Dreamlinerin voi sisustaa ahtaasti. Ihan polvet suussa ei tarvinnut lentoa viettää, mutta isommalle meistä (arvatkaa kumpi) ei kyllä hirveästi ylimääräistä polvitilaa jäänyt. Kaupan päälle lähes kaikki viihdekeskuksen sisältö oli JetStarilla saatavilla vain visaa vinguttamalla. Eipä kyllä paljoa haitannut, koska tällä lennolla nämä travellerit näppärästi säästivät yhden hotelliyön hinnan laittamalla kuulokkeet korviin (näistä muuten erikoismaininta JetStarille: kerrankin kuulokkeet olivat muuta kuin halvinta ei sovi-ei kuulu -vaahtomuovimallia) ja räkä poskelle. Kun ilman lisämaksua ei aterioitakaan tarjoiltu, sai kerrankin nukkua yönsä keskeytyksettä pilvilinnoissa peuhaten.

Laskeutuminen Melbournen Tullamarinelle klo 10:20 oli rude awakening. Ainoa aamulla huolettava asia oli, että mitä mind suggestionia kuulokkeista oli yön aikana pukattu. Anyway, olo oli olosuhteisiin nähden hieno.

Äijät työntää kärmestä pyssyyn tai johkin....