Suora lento Suomeen oli bookattu Phuketista (357 AUD pax) Helsinki-Vantaalle 15.12. by Finnair ja niin siinä sitten kävi, huomasimme odottavamme Phuketin kentällä lentoa kohti koti Suomea! WTF? Finnairin siivillä laskeuduimme joulukuiseen räntäsateeseen vaakatasossa ja päässä pyöri lähinnä ajatus, että mitä v*** me tänne tultiin… Maailman parhaiten järjestetyn taksijonon (ihan oikeasti näin voi todeta, kun ei ole ennakkotilausta) jälkeen tuijotimme järkyttyneen hiljaisina Mersun sivuikkunoista valkoista maata ja räntäsadetta. Tätä ei kukaan ollut tilannut, mutta molemmat odottivat (ei-innolla).   

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin tämäkin reissuvuosi. Ehdottomasti tekisimme tämän uudelleen ja toivottavasti siihen tulee mahdollisuus. Stay tuned for the aftermath!

AAAAAAAAAAAAA!!!! What happen ere???!?!!?!?!?!?!??!!!!!!

Welcome to our sunny country called Finland.....

Khao Lakista palasimme taasen Phuketiin, josta himalento lähtisi. Suhautimme taas private kyydillä seuraavaan kohteeseen Surin beachin läheisyyteen. Olimme polttaneet loput matkan aikana kertyneistä hotellivarausbonuksista siihen, että saimme oman villan private poolilla Surin Beachin vierestä. Kerran poistuimme kämpästä parin km päähän kauppaan, mutta emme jaksaneet lähteä edes rannalle, vaan nautimme villastamme koko rahalla. :-) :-) :-)

Villa ja villan piskuinen pool. Riitti meille. :-)

Haistatimme pitkät Patong Beachin rantakadulla hotellimme ulkopuolella päivystäville taksijätkille, jotka yrittivät kaupata taksimatkaa Khao Lakiin 3700 THB hintaan (kavereilla oli oikein itse tehty laminoitu hintalista, jossa luki ”official prices”) ja ostimme saman matkan läheiseltä sivukadulta 1700 THB hintaan. Tämäkin oli ymmärtääksemme ylihintaa, mutta riittävän lähellä oikeaa.

Pakoautomme Khao Lakiin (yksi suosikkikohteemme Thaimaassa) saapui hotellin eteen sovittuun aikaan. Tosin kuski ei näyttänyt kuittiin kirjoitetulta Mr. Baolta, vaan rinkkamme ryki kantoon piskuruinen naishenkilö. Eipä siinä mitään, maksukuittimme kelpasi hänelle ok. Autokin oli paitsi iso niin paikallisittain myös kylmä.

Hetikohta matkalla Khao Lakiin mimmikuski päätti tehdä pienen detourin lentokentän suuntaan. Tuskin ehdimme kysymysmerkeiksi, kun jo pysähdyttiin, koska mimmi ei tiemmä tuntenut Khao Lakia. Mr Bao (tai ainakin joku mies, mimmin mukaan ”my husband”) ryntäsi läheisestä talosta ottamaan auton puikot haltuun. Hubby otti puikot, mutta myöhemmin selvisi, ettei kyllä hänkään tiennyt hotlamestaa. Perille kuitenkin päästiin.

Hotellimme piti olla Khao Lakin rannalla (ab requirements). Olihan se, paitsi että rantatuolit oli betoniaidoin erotettu merestä, jonne sitten pääsi rappusia pitkin laskeutumaan. Onneksi koko rantaa ei oltu kuitenkaan bunkkeroitu, joten pääsimme viettämään rantaelämää ja hotellin altaallakin sai olla lähes yksin. Tästä huolimatta bunkkerit, joita viereisetkin hotellit (valitettavasti) harrastivat käytännössä pilasivat muistojemme Khao Lakin rannan. Onneksi sekä etelään että pohjoiseen (parempi) talsimalla riitti kahlitsematonta hiekkarantaa.  

Ettei homma menisi ihan makoiluksi, bookkasimme snorklausretken Similanin saarille. Venematkalla oli taas seurana kasa pahoinvoivia ihmisiä. Elämä on. Similanilla dam nam elikkäs vedenalainen maailma oli pettymys. Ilmaston lämpenemisestä aiheutunut coral bleaching (korallien valkaistuminen) on käytännössä tuhonnut myös Similanin Korallien hienoudet pinnan läheisyydessä. Korallit ovat menettäneet värinsä ja näyttävät lähinnä surullisilta valkoisilta varjoilta entiseen verrattuna. Jäljellä toki ovat järisyttävän turkoosi vesi ja hohtava valkoinen koralliranta, mutta veden alla on valitettavasti tapahtunut kamalia. Lisäksi paikka on aivan tupaten täynnä turisteja ja veneitä. Saarelle yöksi jäävät saavat nauttia paikan kaudeudesta meren yläpuolella.

Kaikesta huolimatta Khao Lak ja Similan Islands pysyvät tämänkin jälkeen meidän suosikkilistassamme. Kehitys tosin näyttää pahalta eli tämä(kin) paratiisi on katoamassa.

Khao Lak on saamassa kyläkuvaansa hassun hauskan värisiä tönöjä (valitettavasti)

This is why we love Khao Lak

Similan Islands

Pari "kaveria" liikaa samalla saarella. Jää yöksi ja nauti!

Similan Islands

Phuketin hotelli oli varattu kadun ylityksen päästä Patong Beachistä. Turdepalvelut (ja –hinnat!) olivat odottamassa heti oven takana. Samalla alkoi paniikki iskeä päälle. Reissuvuosi lähenee loppuaan! ARGH! Loppupäivien tarkoitukseksi sovittiinkin lähinnä relaus. 

Seuraavana päivänä tehty pyrähdys rannalla ja Bangla Roadilla teki kohtuullisen selväksi miksi emme ole aiemmin täällä käyneet. Patong Beach on Thaimaan mittakaavassa kohtuullisen hanurista. Bangla Roadissa oli sentään jotain menoa, mutta aika laimeaa. Suosittelemme Thaimaasta parempaa rantaa haluaville Khao Lakia, Similan Islandsia, Ko Taoa tai muita saaria (melkein mitä vaan). Baarikärpäsille Pattaya lienee parempi kohde. Phuket / Patong Beach voi kai jotenkin olla kohtuullinen kompromissi. Paikka on kuitenkin täysi turdemesta eli sitä haluaville se varmastikin on parhaimmillaan varsin ok. Ruoka täällä on kuitenkin tulisuudeltaan turisteille laimennettua, joten me emme ole tänne ihan heti palaamassa.

Ei se Patong Beach pahalta kuvissa näytä...

Bangla Road: baari, baari, baari....

Kun iso äijä tähän istuu, niin ei näytä pelkästään hyvältä...

Seuraavana aamuna Risto ja Mira jatkoivat Indonesian valloitustaan Nusu Lembonganilta Gileille (Tarawan, Meno, Air). Me puolestamme lähdimme pohjoiseen kohti Thaimaata. Tällä etapillamme oli reititys kohdillaan. JetStar pomppasi ensin Singaporeen ja sieltä 1h 20min myöhemmin jatkolennolla Thaimaan Phuketiin. Tänne piti mennä, koska Thaimaan ”thesuomalaistenturistikohde” on aiemmin jäänyt käymättä.  

No photo.