Seuraava siirto oli lentää Pakseen, josta pääsisi jatkamaan dösällä+veneellä 4000 Islandille.
Aamulla 5 aikaan könysimme respaan, jossa henkilökunta veteli sikeitä lattialle levitetyn patjan päällä. Edellisenä iltana bookattu autokyytikin tuli hetken päästä ja suhasi meidät halki aamuyön tyhjien katujen kentälle 10 minuutissa. Lao Airlinesin siivin Pakseen ja kentältä minivankuljetus hotlaan. Täällä vanit lähtevät ihan mukisematta ja ilman mitään säätöä liikkeelle ihan kaksikin asiakasta kyydissä ja hinnatkin on vakiot ja kentän seinällä nähtävissä eli ei tarvitse siitäkään tapella.

Olimme varanneet huoneen Champasak Palace Hotellista, joka on Prinssi Boun Oumin entinen palatsi. Ensimmäisessä huoneessa meitä tervehti tunkkainen röökinkatku ja ohuehko *skan tai viemärin odour. No ei siinä vielä mitään, mutta sitten erehdyimme avaamaan minibaarin. Sieltä lehahti aivan järkyttävä raadon / oksennuksen tms. haju, joka valtasi koko kämpän. Vähältä piti, ettemme kontribuoineet itsekin hajumetelisoppaan. Hissi ehti jo liikahtaa ennen huoneesta ulos syöksymistä. Eikun respaan toteamaan, että tähän huoneeseen emme ainakaan jää. Meidät ohjattiinkin uuteen freesimpään huoneeseen hotellin toisessa siivessä. Ei pysty ymmärtämään, miksi edes kierrättävät vieraitaan tuon ensimmäisen huoneen kautta.

Pakse on pieni kaupunki, joka tulee matkailijoille yleensä tutuksi vain pysähdyspaikkana ennen 4000 Islandille siirtymistä. Näin myös meille. Päivässä ehtii nähdä kaiken oleellisen tästä citystä. Kävimmekin ensitöiksemme ostamassa bussi+veneliput Don Detin saarelle seuraavaksi aamuksi. Loppupäivän kiertelimme Mekongin rantaa ja kävimme katsastamassa Wat Luang temppelin.

Lao Airlines

Champasak hotel

...josta näkymät hyvät...

...ja huonekin tilava, mutta ekassa huoneessa (tässä) haju aivan kamala.

Paksen koko pääkatu oli "vähän" rempassa.

Temppeliä pukkasi taas.

Mekongin jokirantaa.

Kalaa tarjolla.