Edellisenä iltana oltiin bookattu shuttlekyyti kentälle hotellin repasta (6000 XPF), jotta aamuyöstä kentälle suunnattaessa olisi edes joku jolle meuhkata saapumattomasta kyydistä. Vähän jo kyytiä varattaessa meitä ihmetytti se, että hotellin valmiin aikataulukon mukaan klo 09:00 lähtevälle lennolle pitäisi lähteä jo 05:20 starttaavalla shuttlella. Vaikka lentokentälle matkaa onkin vajaa tunti, niin itse olimme ajatelleet lähdön klo 06:00 maissa riittävän enemmän kuin hyvin.

On hieno tunne ponnistaa punkan pohjalta 03-04 välillä aamuyöstä ja alkaa kursia kamojaan kasaan. Anyway, suomalaiskansalliseen tyyliin olimme 05:15 tsekkaamassa itseämme ulos hotellilta. Uskomaton näyttää hetken mahdolliselta shuttlen kurvatessa hotellin pihaan varsin tarkalleen 05:20. Ainoa nähtävissä oleva ongelma oli se, että ”shuttle” olikin täysikokoinen bussi. Otsalohkossa alkoi jo valmiiksi sykkiä, koska tämä ounasteli pitkää pakkausta ja mahdollista kiertelyä muilla hotelleilla. Eipä kuitenkaan auttanut muu kuin kömpiä kyytiin muiden 20-30 aamukukkujan kanssa. Laukut piti jättää makoilemaan maahan bussin vierelle, koska kuski halusi ehdottomasti pakata ne itse.

Noin vartin bussissa kököttelyn jälkeen eli täsmällisemmin 05:33 hotellin kätköistä ryntää tukka pystyssä perhe Suokas laukkuineen ja rattaassa kököttävine vauvoineen. Sitten tietysti jotain on hukassa ja äiti+isä-suokas käyvät kaikki käsimatkatavaransa kolmeen kertaan läpi bussin vierellä. Mitään kaivattua ei luonnollisestikaan tule vastaan, joten seuraavaksi äitisuokas levittää koko matkalaukkunsa sisällön pihalle. Jotain löytyy, jonka jälkeen suokkaille muistuu mieleen, että ehkä olisi hyvä tsekata hotellista ulos. Äitisuokas ryntää respatiskille ja iskä alkaa pakata laukkua uudestaan hotellin pihalla. Noin 05:45 suokkaatkin vihdoin pääsevät bussiin. Heidän järjestämänsä ilmaisen shown aikana myös yksi muu pariskunta asteli bussiin tyynen rauhallisesti parikymmentä minuuttia lupaillun lähtöajan jälkeen.

Bussikuski käytti vielä kymmenisen minuuttia pyörimiseen bussin ja hotellin respan välillä sekä matkalaukkujen pakkaamiseen, jota ei luonnollisestikaan voinut tehdä yhtään aiemmin. Näinpä 05:20 lähtevä ”shuttlemme” pääsi taipaleelle 5:55. Viimeistään tässä vaiheessa oli kohtuullisen selvää, että olisi kannattanut tilata paluukuljetuskin Smith Voyagelta, joka olisi kuskannut meidät tonnia halvemmalla ja olisimme voineet nukkua melkein tunnin pidempään. Aina ei voi voittaa.

Matkalla bussi otti vielä stop-n-go:n yhdessä kadun kulmassa ja poimaisi kyytiinsä yhden kolmehenkisen perheen. Lisästoppeja ei onneksi enää tullut. Aamuöisillä kaduilla ei juuri muuta liikennettä ollut ja kentälle saavuttiin hyvissä ajoin jo 06:35 eli suunnilleen samassa ajassa, joka käytettiin hotellin pihalla kököttelyyn ja bussin lastaukseen. Checkinissä kyseltiin taas kerran jatkolippua Aucklandista, vaikkei tällaista tietojemme mukaan suomalaisilta pitäisi vaatia. Viisumin saa kuitenkin Uudessa-Seelannissa 90 päiväksi ja mistä sitä tietää milloin hotsittaa lähteä eteenpäin. No, meillä nyt lippu oli, joten ei siinä sen kummempaa.

Terminaalissa security checkin jälkeinen osuus on köyhänpuoleinen käsittäen yhden ravintolan ja kaksi kauppaa. Innostuttiin kuitenkin tuhlaamaan loput frangit pois, kun tällä puolella ei ollut edes rahanvaihtopistettä.

Aircalin jyräytti paikalle oikein Airbus 330-200:lla. Boardaus meni ajallaan ja tyhjähkö kone hilpaisi ilmoille aivan aikataulussa. Käytännössä siis jokaiselle koneeseen tulleelle matkustajalle olisi riittänyt 1-2 penkkiriviä (2+4+2 penkkiä per rivi) ihan privaattikäyttöön. Tilaa oli ja myös henkilökohtainen viihdekeskus käytössä. Sitten oltiinkin jo Aucklandissa aikataulun mukaisesti 12:35 eli 15 minuuttia ennen viimeisen viihdekeskuksesta valitun filmin päättymistä.

Näin kolmannella yrittämällä osattiin jo jäädä Aucklandin airport bussista pois ihan oikealla pysäkilläkin ja matkaa hotellin ovelle oli luokkaa 50 metriä. Kamat huoneeseen, perinteinen soitto respaan (tulkaa avaamaan tämä huoneen valmiiksi lukittu safe) ja baanalle mittaamaan Queen streetin pituutta. Provedorin Heinekenit olivat halventuneet ilman selitystä (nyt 3 NZD / kpl) ja Pizza Pizza:n pizzat maistuivat vielä paremmilta kuin viimeksi. Tällä kertaa aurinko jaksoi paistaa koko päivän, eikä tarvinnut kastua yhtään.

Aucklandissa ei tullut ihmeempiä hommailtua, koska kyse oli taas välietapista matkalla Honoluluun. Torni ja sen Sky City käytiin kuitenkin varmuuden vuoksi katsastamassa. Bingossa olisi rasti ”hyppää Aucklandin tornista”, mutta se jäi saamatta ainakin tällä erää. Oli kohtuullisen tylyä katsella, kun ylätasolta lähti n. 200 metrin korkeudesta hyppääjä ja syöksähti näköalatason ikkunan ohi sekunnin murto-osassa vapaassa pudotuksessa kohti maata.

Taakse jää Uusi-Kaledonia

Auckland joku tönö

Näkymiä Aucklandin tornista