Clifton Beach

Darwinin ylihintaisen teinikopin jälkeen Clifton Beachin sopuhintainen apartment–tyyppinen majoitusratkaisu oli wow. Tilaa riitti (makuuhuone, olohuone, keittiö, wc-tilat) ja parvekkeelta näki kivenheiton päässä sijaitsevalle rannalle. Kaupan päälle wc-tiloissa oli myös oma pesukone ja kuivausrumpu eli reissussa rähjääntyneitä vaatteita pääsisi pesemään oikein urakalla. Ranta on hieno, mutta uimaan ei valitettavasti ole asiaa kuin erikseen rajatulla alueella. Australian krokotiilit nimittäin viihtyvät nilläkin rannoilla.

Kun nyt kuitenkin oli auto tullut otettua alle, niin hurautettiin spagettitietä ylös Kurandaan halaamaan Koaloita ja ihmettelemään kenguruita. Koala kyllä sulattaa kenen tahansa sydämen. Maksua vastaan Koalan sai hetkeksi myös syliinsä ja foton todistusaineistoksi. Myös kenguruita pääsi syöttämään kädestä. Puoli päivää meni alta aikayksikön Kurandan tarjontaa ihmetellessä ja tarttuipa sieltä mukaan pari paitaakin korvaamaan alkureissussa kulahtaneita. Paluumatkalla otettiin pitstop Pamagirri aboriginal experiencessä, missä pääsimme seuraamaan aboriginaalien tanssi-, keihästys- ja digeridooesityksiä sekä testaamaan bumerangin heittotaitojamme. Lensi yllättävän hyvin ja tuli jopa takaisin melkein perille asti (tb) ab:llä suoraan nurtsiin.

Viimeistä Clifton Beach päivää vietettiin ”koti-illan” merkeissä apartmentissa. Colesin herkuista loihdittu (ab) illallinen oli juuri ja juuri valmistunut ja ilmestyi pöytään. Sohvaperunana leffoja katsellut tb lähti raahautumaan olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja päätti siinä tullessaan venytellä jumahtaneita raajojaan. Voi tuskan parahdus! Salamana tb oli polvillaan kippurassa keittiön lattialla ja sadatteli menemään. Pöytää kattanut ab ei heti hahmottanut mitä oikein oli tapahtunut. Sitten veri alkoi värjätä keittiön lattiaa punaiseksi. Venyttelevä urpo oli lykännyt kätensä kattotuulettimeen, jonka metallilapa oli leikannut lihaa kiitettävältä syvyydeltä.

Ensiavun jälkeen ruoka jäi pöytään ja lähdettiin ab:n kuskaamana kohti Cairnsin keskustan ensiapuasemaa, koska lauantai-iltana ei lähempää apua löytynyt. Pari tuntia, tikkausta ja röntgeniä myöhemmin päästiin palaamaan yön pimeydessä takaisin. Ilmeistä oli, että oli käynyt onni onnettomuudessa siinä, että lapa napsahti ranneluusta rystyseen, eikä luunmurtumia löytynyt. Rystynen meni kiinni ihan vain liimalla ja ranteeseen riitti viisi tikkiä. Jos lapa olisi lävähtänyt nakeille, niin pahimmassa tapauksessa ne olisi saanut kerätä nurkasta mukaan paikoilleen ommeltaviksi. Matka olisi varmaan ollut kokolailla siinä. Loppuaikana kattotuuletin ei enää ollut päällä…

Seuraavana aamuna ulos chekattaessa edellisen illan adrenaliinit ja paikallispuudutukset olivat kaikonneet (tb) ja oikea käsi oli kokolailla käyttökelvoton. Jokainen liike sattui ja sillä hetkellä olisin ollut valmis väittämään luita murtuneiksi, jos röntgeniä ei olisi ollut otettu edellisenä iltana. Se on muuten jännittävää, kuinka vaikeiksi normaalit asiat muuttuvat, kun ei ole sitä ”parempaa” kättä käytössä ollenkaan. Kokeilkaa vaikka suoriutua aamutoimista ilman…

Ab pääsi siis taas rattiin. Vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut ihan ab:n pala kakkua. Mieliala oli muutenkin vähän matalalla, koska tikkien myötä tuli uima/sukelluskielto vähintään pariksi viikoksi. Se on aina hienoa kuulla, kun ollaan maailman isoimman koralliriutan äärellä…

 

Clifton Beachin majoitus (huomaa propelli)

 

Clifton Beach

 

Matkalla Kurandaan

 

Kurandassa on koalat ja kengurut...

 

...ja kengurustahan saa tehtyä mitä vaan. Odottakaapa tuliaisia.

Aboriginal experience

 

Syyllinen

 

Uhri

 

 

Cairns city center

Maja siirrettiin Cairnsin keskustaan ja samalla palautettiin vuokra-auto lentokentälle. Päivän kuningasidea oli airport shuttlen sijaan kävellä lentokentältä Cairnsin keskustaan, kun matkaakin oli vain nelisen kilometriä. Alkumatka oli ihan yhtä hehkeää maisemaa, kuin lähtisi Helsinki-Vantaalta kävelemään Jumbolle. Tietä ei oltu tehty kävelylle, sillä varsinaista piennarta ei ollut nimeksikään. Syrjemmällekin pääsi, mutta siellä kyltit varoittelivat tien vieren vesihötteikössä vaanivista krokotiileista. Vaihtoehdot tuntuivat olevan 80 km/h senttien päästä ohikiitävien autojen alle jäänti tai krokotiilin suuhun kävely. Jepjep.

Kun lentokenttätiestä vihdoin suoriuduttiin sivistyksen laitamille, alkoi mieliala hiukan kohentua. Kun vihdoin pääsimme Cairnsin rannan esplanadille asti, niin saatoimme taas todeta massiivisen rantapuiston upeuden. Kyllä australialaiset näköjään tämän osan kaupunkisuunnittelua hanskaavat. Rantaa pitkin oli mukava tallustella ja muutoinkin tutustua Cairnsiin. Kaupungin keskusta on tiivis eli valloitettavissa kävellen. Keskustan alueelta löytyy (ainakin teoriassa) ”community network wifi”, joka toimii lähinnä auttavasti, mutta sai sillä kuitenkin edes jotain perussurffausta tehtyä.

Koska Cairnsiin oli tultu ilman sen kumempia suunnitelmia (lue: huonosti valmistautuneena), tajuttiin vasta tässä vaiheessa, että Kurandaan olisi pitänyt mennä keskustasta historiallisella junalla scenic railwaylla. Takaisin pääsisi esim. ”skyrailia” eli käysirataa hyväksikäyttäen. Ihan ok reissu yhteen suuntaan, vaikka kestääkin pari tuntia. Turpo ja Urpo ehtivät kuitenkin ostaa edestakaisen junalipun (74 AUD pax , return ticket), joten skyrail jäi väliin. Kolmatta kertaa tuonne ei enää kukaan halunnut.

 

Rantaesplanadia

Rantapuiston allas

 

Cairns city

 

Cityn palveluita

 

Juna Kurandaan

 

Maisemia junamatkalta

 

Trinity Beach (3 nights)

Keskusta oli nähty, joten takaisin rannalle. Napattiin taas auto vuokralle ja suunnattiin Trinity Beachille apartmentiin. Muuten hyvä, mutta wifi vain respassa. Onneksi parvekkeelle sentään näkyi ajoittain lähiravintolan verkko. Hotellin läheisyydessä olevalla pellolla hengasi aina päivisin aikamoinen määrä kenguruita, iltaisin kengut tulivat hotellin parkkikselle ja parvekkeen alle safkamaan. Uima-altaita oli tarjolla peräti kolme, mutta tikit kädessä (tb) niihin ei ollut asiaa. Sen verran oltiin kuitenkin jo edistytty, että autoa pystyi taas ajamaan, kunhan varoi oikeaa kättä.

Kun taasen oli auto alla, tutkimusmatkailtiin pohjoiseen Port Douglasiin. Tämä satamakaupunki tuntui tuplaavan ravintoloissaan vielä Cairnsinkin hinnat. Kaupunki oli kovin unelias eli ihmisiä ei pahemmin näkynyt kuin ihan ydinkeskustan kauppakeskuksessa. Toisaalta ajoreitti rantaa pitkin on kaunis ja mekin pysähtelimme useamman kerran kuvaamaan maisemia. Paluumatkalla koukkasimme Mossman Gorgen kautta, jossa käppäilimme 6km sademetsälenkin.

Seuraavana päivänä suunnattiin etelään ihmettelemään maisemia ja erityisesti vesiputouksia. Lenkki vei meidät ensin Barrine Lakelle, sieltä Yungaburran läpi Athertoniin ja Millaa Millaan waterfall trailille ihmettelemään vesiputouksia. Matkan varrella oli myös valtaisa Curtain Fig tree. Illan jo hämärtyessä palailtiin takaisin Cairnsin läpi Trinity Beachille.

Cairnsin alue tuntui nähdyltä. Koska syksyn sääkin oli epävakaista sorttia oli aika siirtyä eteenpäin.

 

Trinityn kämppä. Propelli ei pyöri.

Parvekenäkymä.

Yöllinen seuralainen parvekkeen alla.

Päivällä näitä karvakorvia oli vähän enemmänkin läheisellä pellolla.

Matkalla Port Douglasiin.

Näkymiä Port Douglasista.

Mossman Gorgen sademetsäkävelyllä.

 

Barrine Lakella.

 

Kaupunkitaidetta Millaa Millaassa.

 

Curtain Fig tree

 

Maalaismaisemaa

 

Putoukset.