9.4. -12.4.2104 KH: @Siem Reap

Kambodzassa on oma valuuttansa (riel), mutta käytännössä kaikki hinnat ilmoitetaan ja myös maksetaan US dollareilla. Myös pankkiautomaatit sylkevät dollareita rielien sijaan. Rielien kanssa pääsee tekemään tuttavuutta vasta, kun maksusta pitäisi saada takaisin dollarin osia. Tällöin käteen tulee rielejä vaihtosuhteella 1 USD = 4000 riel. Tämä sopi meille mainiosti, koska Suomesta mukaan kasatut USD:t olivat loppumaan päin ja kaikki viisumit on tähän mennessä joutunut maksamaan juurikin USD:llä.

Siem Reapin keskusta koostuu ravintoloista, matkamuisto/krääsä-putiikeista ja hierontapaikoista. Joka kulmassa ja myös suoralla hengaa tuktuk-kuskeja tarjoamassa kyytiä. ”No thank you”-tulee 5-10 kertaa korttelin aikana jo automaattisesti suusta, kun kuulee jonkun sanovan jotain. Muutama lapsi kiertää ravintoloiden pöytiä myymässä postikortteja ja rannekoruja dollarilla ja sodassa tai muutoin vammautuneet kerjäläiset kiertävät pyytämässä dollaria. Kaikki tapahtuu kuitenkin perin sivistyneesti, eikä kukaan lähde korttelikaupalla juoksemaan perässä.

Päivisin paikka on suht autio ja meno väsynyttä, sillä suurin osa turisteista viettää päivänsä Angkorin temppeleitä kolutessa. Päivällä on huhtikuussa jo myös tuskaisen kuuma lämmön kivutessa mittarissa 35 asteen tienoille ja tuntuessa vielä paljon kuumemmalta varsinkin auringossa. Hiki virtaa ulkona ihan pelkästä varjossa istumisesta, jos ei saa oikein sijoiteltua tuuletinta suuntaansa. Iltaisin lämpöjen laskiessa Pub Street täyttyy ihmisistä, jossa tarjolla on sopivan hintaista olutta (0,50 USD tuoppi) ja sapuskaa (3-10 USD per laaki).

Siem Reapiin tullaan visiteeraamaan Angoria ja sehän meilläkin mielessä on. Tarkistimme hotellin hinnan päivän kyyditykselle temppeleillä (45 USD) ja totesimme lentokenttäkyydin antaneen Mr. Moran firman tarjouksen (30 USD) 33% houkuttelevammaksi. Lämmöistä johtuen tuktukia, saatika sitten fillaria ei edes harkittu tosissaan. Hotellista ei voinut jostain käsittämättömästä syystä soittaa ulos suoraan huoneesta, joten lampsimme internet cafeeseen soittamaan Mr. Moralle. Yhteisymmärrys saavutettiin ja Moramies ilmastoituine autoineen tilattiin seuraavaksi aamuksi klo 8 noutamaan meidät hotellilta pikkukierrokselle temppeleillä (käytännössä osimoilleen Ta Prohm, Angkor Thom sisältäen Bayonin ja loppuhuipennuksena Angkor Wat).

Temppelialueelle tarvitaan pääsylippu, jonka voi ostaa päiväksi (20 USD pax), kolmeksi päiväksi (40 USD pax) tai 7 päiväksi (jotain vielä enemmän pax). Useamman päivän lipulla ei kuitenkaan tarvitse palloilla paikalla peräkkäisinä päivinä, vaan tietyssä aikaikkunassa ekasta käyttöpäivästä. Päädyimme ottamaan 3 päivän liput, jotka piti käyttää viikon sisällä. Lippuluukulla kaikki kuvattiin ja kuva tuli lippuun, jotta samaa lippua ei voisi myydä eteenpäin / kukaan toinen ei voisi sitä käyttää.

Ensimmäinen seikkailukohde oli Angelina Jolien Tomb Rideristakin tuttu Ta Prohm. Temppelin rauniot ovat vallanneet niissä ”kivestä” kasvavat valtavat puut juurineen. Vaikka oli vasta aamu, alkoi ulkolämpötila taas aktivoida hikirauhasia. Olimme erittäin tyytyväisiä ilmastoituun kyytiimme, johon pääsimme aina temppeliseikkailujen välissä siirryttäessä seuraavaan kohteeseen. Ta Prohmin jälkeen välissä oli muutama pienempi temppelikohde ennen saapumista Angkor Thomin temppelialuelle. Ensimmäisenä katsastettiin Bayonin kivikasvot, joita ei saanut hymyilemään mitään tekemällä. Elefanttiterassin ja leprakuninkaan terassin kautta hikoillen saavuimme 50 min etuajassa Moran kanssa sovitulle treffipaikalle. Miestä ei näkynyt mailla eikä halmeilla eli hän oli arvatenkin hoitamassa välikyytejä tai muuta businesta. Agitoimme paikalla olleen mopokuskin soittamaan Moralle, joka kurvasikin hetken päästä paikalle vuolaasti pahoitellen. Oli kuulemma ollut syömässä. Ilmeistä siis oli, että Mora ei aikonut syödä kanssamme seuraavaksi ohjelmassa olevassa lounasravintolassa.

Ravintola oli strategisesti Angkor Watin sisäänkäynnin ulkopuolella. Ylitimme toistakymmentä metriä leveä kivisiltaa pitkin vallihaudan, joka kiertää koko Angkor Watin. Ulkomuurin jälkeen kuuluisa siluetti piirtyi verkkokalvoille valtaisan sisäpihan toisella puolella. Räps filmaten taasen iltapäivän kuumimmassa auringossa (klo 14-16) ja kipuaminen Angkor Watin ylätasolle, josta nyt ei kyllä hirveästi hehkutettavaa nähtävää ollut. Paljon hienompaa on ihailla itse päätemppeliä hiukan kauempaa sisäpihalta. Totesimme, että auringon lasku tai nousu hoidetaan joku toinen päivä ja lampsimme etsimään Moraamme. Tällä kertaa Mora löytyi ongelmitta ja hiukan hämmentyneenä nopeudestamme mies kyseli, että minnekäs seuraavaksi. Vastaus tuli yhdestä suusta: ”Hotellille!”. Angkorin alue on näkemisen arvoinen, mutta pieni kierros riitti (meille). Jalat olivat puhki, päät märkänä ja päivän mittaan oli jo ehditty kumota 5 litraa vettä/urheilujuomaa kompensoimaan hukattua nestettä. Kiitos ja hörps.

Seuraava päivä otettiin rennommin Siem Reapissa shoppaillen ja ravintoloiden listoja testaillen. Jalat saivat kuorintahieronnan fish-spassa, jossa oli kyllä isoimmat tähän asti nähdyt haikalat syömässä kinttuja. Ab uskaltautui myös kuorintaan vartin pohdinnan jälkeen, tosin vähän pienempään ahvenaltaaseen. Kuriositeettina hintaan sisältyi myös yksi olut per kuorittava.

Ta Prohm