Kun nyt aikaa matkaan oli kerrankin enemmälti, niin budjettisäästön nimissä lento Bangkokiin oli kahdella pompulla Pariisin ja Kuala Lumpurin kautta. Pariisin etappi meni kokolailla koomassa väsymyksestä johtuen. Tämä taito on kylläkin osin itsesuggeroitu vuosien kuluessa. Kun lentokoneen moottorit alkavat jyrinänsä, niin meikäläinen nukahtaa melkein välittömästi. Usein en näe edes koneen nousua ja herään vasta pyörien koskettaessa lentokenttää. Myöskään Pariisi-Kuala Lumpur välistä ei jäänyt juuri muuta muistikuvaa kuin lentohenkilökunnan kiikuttamat kosher-ateriat. Jossain vaiheessa aiemmin olin tykästynyt halvaan ja vaihdoin finskin ateriapreferenssiksi kosherin, jossa on lähes pomminvarmasti halvapala. Oneworld oli sitten levittänyt valinnan laajemmallekin ja tällä reissulla kosher alkoi tulla korvista ulos, kun muilla oli Maleysia Airlinesin Aasian lennoilla tyypilliset oikeasti hyvät lentosafkat. Preferenssit tuli vaihdettua uusiin tätä kirjoittaessa. J  

Kuala Lumpurin kentällä olikin sitten kokonaisuudessaan luokkaa 7 tunnin hajotusodotus. Tämän kruunasi se, että viimeisen etapin Thai Airwaysin transfer tiski avattiin vasta 2h ennen koneen lähtöä ja saksalaisten säätäjä-ässien ynnä todella flegmaattisen Thai Airwaysin virkailijan avustuksella valtaosa suomesta tulijoista sai liput käteensä boardauksen jo alettua. Porttia pidettiin auki ja koneeseen ehti hyvin, mutta kyllähän tuollainen parin tunnin jonottaminen, kun sen alkaessa edessä on luokkaa 20 ihmistä, alkaa hajottaa jossain vaiheessa.