4.4-6.4.2014 LA: @Don Det

Ensimmäinen yö bungalowissa oli aivan tuskaa. Koskaan ei kumpikaan meistä ole hikoillut niin paljon kuin ensimmäisenä iltana mökin katetulla parvekkeella ilman paitaa varjossa istuessa. Aivan käsittämätön Amazon pukkasi ihon alta ihan kauttaaltaan. Alkuyö menikin rampatessa vuorotellen suihkussa, jonka jälkeen pystyi tuulettimen alla märkänä maaten selviytymään 5 minuutin ajan. Sitten oli jälleen kuiva ja oli pakko mennä uudestaan suihkuun. Keskiyötä kohden lämpö onneksi laski sen verran, että unikin saatiin aikaiseksi.

Yöllä alkoi kunnon ukkosmyrsky, joka jatkui vielä aamulla herättäessäkin. Ei innostanut lähteä sateeseen etsimään uutta majapaikkaa, joten päätimme jäädä bungalowiimme vielä toiseksi yöksi. Sateen lakattua ja aamiaisen jälkeen lähdimme jalkapatikassa kiertämään saarta, jonka ympärysmitan väitettiin jossain kirjoituksessa olevan 7km. Tästä voidaan taas olla ja olemmekin eri mieltä, sillä pelkästään saaren halki koikkelehtiminen tuntui vähintään tuolta matkalta. Onneksi sää pysyi pilvisenä, vaikkakin painostava ja kostea ilmanala jatkui. Matkan varrella oli maalaismaisemaa ja paikallisten asumuksia. Eläimiä löytyy joka lähtöön: lehmiä, sikoja, ankkoja, kanoja tipuinen ja kissoja pentuineen. Saaren sunset puolelta löytyy lisää bungaloweja ja rafloja, ja tämän puolen on mainostettu olevan enemmän bilekansan suosiossa. Meistä sunrise vaikutti kuitenkin edelleen paremmalta puolelta. Aikaista illallista nauttiessa ihmeteltiin, kun valtava yksinäinen puhveli tallusteli määrätietoisen näköisenä ravintolakujaa pitkin. Myöhemmin selvisi, että se oli menossa biitsille chillailemaan. Siellä se oli joka ilta nauttimassa huomiosta muun jengin keskellä.

Don Det on todellinen chillailupaikka. Mekin vietimme suurimman osan ajasta bungalowimme terassilla riippumatossa loikoillen ja Mekongia tuijottaen. Kokemusta hieman latisti se, että aina illan pimetessä alkoi virtauksen mukana jokea pitkin valumaan roskakasoja, ihan siis roskapusseja yms. roinaa. Saarten jätehuollossa olisi siis ilmeisesti parantamisen varaa…
Parin yön bungalowissa hikoilun jälkeen vaihdoimme majapaikkaa ilmastoituun huoneeseen, jossa oli myös vähän tilavampi ja toimivampi suihku (100 000 kip per yö). Vuokrasimme hotellilta munamankelit 1 eur/pax ja lähdimme sotkemaan kohti viereistä Don Khonin saarta. Matkaa saaria erottavalle sillalle on nelisen kilometriä. Sillan toisessa päässä pitää maksaa ns. tullimaksu 25 000kip (2,5eur). Meillä ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa, vaan lähdimme vaan ajelemaan minne nokka näytti ja hyvältä tuntui.

Matka taittui vaihtelevasti omia polkuja seuraten hiekkatiellä, mudassa, kinttupolulla, kivikossa ja parhaat päivänsä nähneiden puisten siltojen ja ”siltojen” yli. Meidän mankelimme eivät todellakaan olleet tarkoitettuja tällaiseen maastoajoon. Perinteiseen tyyliin fillareiden säätövarat olivat taas sitä luokkaa, että satulalla istuttaessa jalka ”suoristui” luokkaa 90 asteen kulmaan ja polkimen yläasennossa kinttukulma muistutti syväkyykkyä. Alkumatkalla ei ollut paria hökkeliä lukuun ottamatta mitään muuta kuin peltoa tai metsää.

Ensimmäinen nähtävyys tuli vastaan muutaman kilometrin jälkeen Khon Pa Soi vesiputouksen muodossa. Sen yli kulki kiikkerä köysisilta, jota toki piti käydä kiikuttamassa. Vaikka polvet ja takapuoli huusivat syväkyykkimisestä armoa jo tässä vaiheessa, vaihtoehtoina ei ollut kuin kääntyä takaisin tai jatkaa epämääräistä maastoa eteenpäin. Eteenpäin, kohti tihenevää viidakkoa!

Loputtomalta tuntuvan maastoajon jälkeen vastaan tuli vihdoin sivistyksen merkkejä ensin puhvelilauman ja tovin päästä vihdoin myös talokylän muodossa. Olimme siis pelastuneet kierrettyämme Don Khonin itärannikkoa myötäillen saaren eteläkärkeen asti. Saaren läpi olisi toki tullut tänne ihan oikeakin tiekin, mutta eihän seikkailija sellaisen käyttöön hairahdu. Eteläkärjen näköalatasanteelta zoomailimme vastarannan Kambodzaan ja yritimme tuloksetta nähdä täällä viihtyviä harvalukuisia makeanveden irrawaddy-delfiinejä. Bongailun avuksi oli tarjolla myös venereissua joelle, mutta päätimme jättää delfiinit rauhaan.

Paluumatkalle kelpasi jo se kunnon hiekkatiekin, koska se vei suoraan kohteeseen eli Li Phi waterfallseille. Sisäänpääsymaksu putouksille osoittautui sisältyvän saarelle tullessamme maksamamme tullimaksun hintaan. Alueella oli myös pieni uimaranta. Meillä ei tietenkään ollut uikkareita mukana, joten isompi viilentely jäi haaveeksi. Myös pari muuta juttua kuten aurinkorasva ja lätsä (ab) olisi kenties ollut järkevää ottaa mukaan lähtiessä. Rannalla oli onneksi myös ravintola, jonka riippumatoissa lepuuttelimme tovin kipeitä jalkojamme. Vielä 2 km ja olimme takaisin saaria yhdistävällä sillalla. Näin tuli Don Khon kierrettyä ja syväkyykkäily jatkui Don Detin puolella kohti kotihotellia.

Don Detin pääkatu.