Olimme todenneet pelastajavaksille, että kyllä me aamulla kävelemme terminaaliin. Juuri, kun olimme nostamassa rinkkoja pykälään, vartija koputti oveen. Mitäpä muuta kuin kymppikilon rinkat kaaran kyytiin. Seurasi 30 sekunnin ja 500 metrin matkustus autolla terminaalin eteen. Vuolaitten kiitostemme säestyksellä vaksi pääsi jatkamaan matkaansa. Olisi kyllä tehnyt mieli kiittää konkreettisemminkin, mutta tilanne pakeni käsistä kädettömiltä.

Aamusta matkasimme Neitsyt Australialla (Virgin Australia) tuntivartin Melbourneen (menopaluu Tasmaniaan oli perin edullinen) ja sieltä pompulla tb:n paikallisella suosikkilentoyhtiöllä eli New Zealand Airilla Aucklandiin. Tällä kertaa kuitenkin NZA teki oharit ja myöhästyi pahoittelujen kera. Haastekerrointa lisäsi, että Aucklandin lentokentältä kaapattavan vuokra-auton haltuunotto lykkääntyi lähelle vuokraamon sulkeutumista. Pyörintäpöllöilyn jälkeen kuitenkin löysimme halpisvuokraamomme ”palvekutiskin” eli lentokentän aulan nurkkaan hylätyn puhelimen, jonka vieressä luki soitto-ohjeet vuokraamon respaan.  Meidät haettiin kentältä vuokraamoon ja saimme alle Nissan Tiidan, jonka ristimme pappa-autoksi. Sillä olisi nyt tarkoitus porhaltaa läpi Uuden Seelannin aina eteläsaaren Queenstowniin asti.